Kolmen lapsen perhe on nykyään jo suurperhe. Kun vanhemmat ovat musiikin ammattilaisia, voi lapsista tulla muusikoita tai sitten jotain aivan muuta. Parhaimmillaan perheestä muodostuu bändi, kuten Marsaliksen perheen kohdalla tapahtui, paitsi että mamma Marsalis osallistui toimintaan vain ruokahuollon osalta. Parin vuoden ajan Mäkelä-Dunkelin perheessä Mirja laittoi sunnuntaisin padan porisemaan ja ruuan valmistumista odotellessa harjoiteltiin jazz-standardeja.
Suomen PerinneJazz ryn puheenjohtaja Jukka Laitasalo avasi syyskauden toisen Carusellin konsertin. -Meillä on ollut ilo esitellä syksyn aikana nuoria muusikoita, aivan kuten yhdistyksen toiminta-ajatukseen kuuluu. Loistavasti onnistuneessa Erik Lindström -konsertissa esiintyi Sibelius Akatemian opiskelijoista koottu bändi ja nyt illan orkesterissa on myös kolme nuorta muusikkoa. Tervetuloa paitsi perinnejazziltaan, myös perhejazziltaan.
Atso, Eero ja Tuukka opiskelevat kukin tahoillaan musiikkia ja tavoitteena on ammattimuusikon ura. Heitä on nähty ja kuultu eri yhteyksissä, kuten tietysti myös Mirjaa ja Manuelia. Kumpikin ylpeä vanhempi kertoi vuorollaan kesän kuluessa perhebändistä. – Tartuimme heti ajatukseen ja keikkakiinnitys tehtiin live-esitystä kuulematta ja näkemättä, todettiin Perinnejazzin hallitukseen taholta. Keikan lopuksi Jukka Laitasalo totesi, että onnistuimme jälleen kerran.
Karusellin tilan akustiikka mahdollistaa kevyen ja roudausystävällisen PA:n käytön. Manuelin tenorifoni kuului hyvin ilman mikkiä ja mahdollisti vapaan liikkumisen lavalla. Laulu tuli myös yhdestä laitteesta. Oikein sijoiteltuna lavalla oli tilaa liikkua ja monitoreja ei myöskään tarvita. Ohjelmisto oli kotitreeneissä tarttunut muistiin, joten nuottitelineitäkään ei tarvittu. -Kun opettelee standardeja ulkoa on se, kun laittaisi rahaa pankkiin, totesi Manuel.
Valitseeko soitin muusikon vai muusikko soittimen, on kysymys, johon ei nytkään ehditty saamaan vastausta sanallisessa muodossa. Soittimen rooli, soittajan ulkoinen habitus, pukeutuminen, tilan ottaminen lavalla ja sooloissa, kontakti yleisöön ja karisma ovat kiinnostavia asioita. Nyt kolmella nuorella miehellä on aivan samat kotitaustat, joten niiden vaikutus vertailumielessä voidaan unohtaa. Soundcheckin jälkeen mamma ohjeisti poikiaan sen verran, että kaikille kauluspaidat. Lopputyyli oli jokaisen oma.
Ohjelmisto koostui jazzstandardeista ja originaaleista. Mirja piti homman kasassa kuulutuksilla ja kappaleiden rakenteet ja soolovuorot oli hyvin muistissa. Huomion arvoista oli, miten veljekset tukivat ja kannustivat toisiaan. Jos aivan alussa oli havaittavissa pientä varovaisuutta, niin se unohtui nopeasti ja lavan tilaa otettiin vapautuneesti haltuun.
Mirjan sävellyksiä on syntynyt tasaiseen tahtiin. Pariisissa syntynyt So Far, So Me sai yleisön tarttumaan helppoon loppulaulatukseen ja perheen koiralle omistettu Poncho oli kiperätempoinen bebopahdus. Espoon ja Jukka Linkolan merkitys perheen arkeen ja uraan on ollut merkittävä. Jukan nuottikirjasta otettiin käsittelyn Vaarin Mandoliini ja Boogie-Woogie, joissa Jukan sanoittajan taidot tulivat myös hienosti esille.
Parit instrumentaalit kuuluivat asiaan. Sandu ja Short Story kuuluvat Manuel Dunkelin pitkän uran perusmateriaaliin. Vantaan Rekolasta liikkeelle lähtenyt ura vei Manun UMO:on 90-luvulla ja hänellä on edelleen puolikas virka tässä hienossa orkesterissa. -Seuraava proggis tehdään ensi viikolla Aili Ikosen kanssa.
Mirja Mäkelä tekee erilaisia keikkoja, milloin lastenjazzien merkeissä milloin jazzklubeilla tai festareilla. Päätoimi on linjanjohtajan toimi Ebelissä. Tyylillisesti Mirjan laulaminen ei tunne rajoja. Äänenhallinta mahdollistaa scat-laulun ja tarpeen vaatiessa myös crowl-äänen käytön.
Eero on veljeskaartin herrasmies, joka ei kitaransa käsittelyssä pelkää ottaa haasteita. Notkeutta löytyy ja joskus kiperästä kohdasta selvitään kuin ihmeen kaupalla taas tutumpaan soinnun käännökseen. Tuukka istuu rumpalin jakkaralla jämäkästi. Varmuus kompissa takaa rullaavan taustan muille. Rumpujen soitto niin nelosissa, kuin pidemmissä sooloissa kertoo pitkälle kehittyneistä taidoista. Atson bassosoolot saivat ansaitut aplodit. Sähköbasson linjat kertoivat musikaalisesta melodian hallinnasta.
Cafe Carusel oli täynnä ja parhaat paikat olikin varattu etukäteen. Mirjan huomio loppukuulutuksissa avasi näkökulmaa, miten hieno paikka Carusel on myös muusikoille. Merimaisema avautuu lavan suunnasta yleisön päiden yli ja vuodenaika muuttaa luonnon valaistusta portaattomasti kahden tunnin konsertin aikana.
PS. Kuvien ruusuiset värit johtuvat salin valaistuksesta.
Huom! Bändin PA-laitteiden energiankulutus klo 16.30-20.30 välisenä aikana oli n. 3 kWh joten melkein 50 kWh jäi muuhun käyttöön.
Muusikot: Mirja Mäkelä, voc, Atso Dunkel, b, Eero Dunkel, q, Manuel Dunkel, ts, Tuukka Dunkel, dr
Ohjelmisto: Flu Me to the Moon, Photografia, All of Me, Sandu, Nearness of You, Poncho, Short Story, Vaarin Mandoliini, So Far, So Me, I Remember Me, Autumn Leaves, Boogie Woogie
Mäkelä-Dunkel Family Band, Café Carusel, 23.9.2022
