Saksofonisti Jukka Perko oli Jazz Jkl Collectiven klubin solistivieraana tiistaina Jyväskylän Popparissa. Konserteissa saatiin nauttia niin kotimaisia ikivihreitä iskelmiä jazzsovituksina kuin standardeja ja jazzklassikoitakin. Säveltäjänimistä keskeisesti oli esillä saksofonilegenda Julian ”Cannonball” Adderleyn tuotanto.
Illan musikaalinen linja oli Perkon mukaan ”Suomi-sävelmiä ja jazzbiisejä sekä yksi siitä välistä.” Viimeksi mainittu oli Manha de Carnaval (Yön väistyessä, elokuvasta Musta Orfeus), jonka salamyhkäinen huopanuija-aloitus rummuilla osui suoraan biisin hermoon kuin hammaslääkärin pora, muttei tehnyt kipeää. Päinvastoin ja Tuomas Paukun komea oktaavisoolo Wes Montgomeryn tyyliin kruunasi esityksen vastustamattomalla tavalla.
On myönnettävä, etten vielä 12 vuotta sitten ollut kovinkaan innostunut Perko Streamline Jazztetin levytettyihin versioihin vanhoista slaagereista. Siis Unto Monosen Satumaa-tango, tai Onni Laihasen Rantakoivun alla. Kollektiivin käsittelyssä ne jotenkin kuoriutuivat kypsempinä ja sisällyksekkäimpinä näkemyksinä.
Eritoten Satumaa svengasi ilahduttavan tiiviillä otteella, nyt 5/4 tahtilajissa. Myös soinnutus oli oikein onnistunut. Voisi myös sanoa Perkon sooloilun olevan nyt sielukkaampaa – ehkä syöksyminen tangon ja iskelmän yksinkertaiseen sävelkieleen meni aluksi hiukan harkitsematta, mutta niinhän se tahtoo aina olla muutosten kanssa.
Solistinen vuorottelu on Perkon sooloilun komponentti, jota varhaiskypsä puhallintaituri ei aina saanut oikein toimimaan. Vuorosooloiluthan ovat dialogisia, siis kysymys/vastaus -tyylillä esitettäviä, salamannopeita sävelkommentteja toisen tarjoamaan impulssiin, jolloin musiikillinen idea kasvaa spontaanisti ja kehittyy uusiin mittoihin.
Tai niin siis pitäisi olla, mutta maestron vastaukset tahtoivat pitkään olla jotenkin tyyliä ”hyvää päivää/kirvesvartta” – ellette pidä kielivertaustani tahdittomana. Toisaalta kaikki minun juttuni ovat tahdittomia, mutta yritän vain havainnollistaa musiikillisen vuoropuhelun luonnetta.
Ja nopea keskustelu oli Perkolle pitkään ”Akilleen kantapää” – kiistattomasta teknisestä taituruudesta huolimatta. Vanha metafora antiikin Kreikasta tarkoittaa jonkin asian heikkoa kohtaa, joka voi koitua jopa kohtalokkaaksi.
No, ehkä pikemmin jarruksi uralla, ja nyt oli iloista todeta, että tässä suhteessa on menty eteenpäin. Encore, Charlie Parkerin Red Cross huikeana duoversiona pianon ja saksofonin välillä oli kahden virtuoosin pyörryttävää sävelilottelua, täynnään yhtäkkisiä tempon vaihteluita ja outoja sävelkulkuja. Perkon ja Marian Petrescun kommunikointi oli teknisellä asteikolla briljanttia ja inspiroitunutta.
Hyviä valintoja
Jazz kollektiivi oli erinomaisessa lyönnissä, soitto keskittynyttä ja henkevää, silti luopumatta svengistä hetkeksikään. Perkon musiikilliset ideat oli sulatettu mielekkääseen kollaasiin, vaikka sävelmateriaali levisikin kovin laajalle. Nyt myös basso- ja rumpusooloja kuultiin enemmän kuin ennen – tätä vaan lisää!
Jkl Jazz Collective illat ovat yleensäkin suosittuja, ja sali oli jälleen täynnä. Osin suosio lienee onnistuneiden solistivierailujen ansiota, mutta kyllä bändi seisoo omin voiminkin. Lisäpisteitä tulee onnistuneista maakuntakiertueista, joilla jazzia viedään pienemmillekin paikkakunnille. Näkisin mielelläni, että paikkakunnan pop/jazz-linjan musiikinopiskelijat tulisivat näille keikoille keräämään vaikutelmia
Adderleyn Wabash (kvintettilevytykseltä John Coltranen mukana ollessa) nosti Perkon soiton aivan uudelle tasolle koko setin aikana. Paukun vanhanajan soundi tuki hienosti tunnelmaa. Avant de mourir (laulajalegenda Olavi Virran suuri hitti Ennen kuolemaa) avautui mystisen pianointron kautta, ja lähti kauniisti keinuvaan maisemaan, jossa piano olikin koossa pitävä voima.
Adderleyn Unit 7 käynnisti toisen setin, vauhtinumero pysyi vaivatta kasassa tiukissakin tempon käännöksissä. Metsäkukkia, Paukun oivaltava jazzvalssisovitus, potpuri Rantakoivun alla eteni surrealistiseen maalailun, josta nousu pinnalle suorastaan Chick Corean tunnelmiin ja kiihkeään loppunousuun. Kitaran a cappella soolo oli huikea siltakohdassa, b-osaan siirryttäessä. Paisutus lopuksi oli yksi illan huippuhetkiä. Kerrassaan loistavaa!
Kaunis balladi Usko kevääseen herkisti yleisön. Sam Jones Del Sasser sisälsi kipakkaa unisonoa kitaran ja tenorin välillä. Kaiken kaikkiaan siis laaja ja monipuolinen jazzin kevätkattaus. Jos jotakin toivoa saisi, niin tuima ripaus Adderleyn soul jazzia, vaikka sitten tangon kustannuksella, olisi tehnyt erinomaisesta illasta huippusaavutuksen.
Jazzklubi, Jyväskylä: Jazz Jkl Collective feat. Jukka Perko Ravintola Popparissa ti 9.4.
Jukka Perko – saksofoni; Tuomas Paukku – sähkökitara; Marian Petrescu – piano; Pekka Törmänen – kontrabasso; Kasper Halttunen – rummut
Muut Keski-Suomen kiertueen konserttipaikat:
Keuruun jazzklubi: Kulttuuritalo Kimarassa ke 10.4. klo 18.
Viitasaaren jazzklubi: Lyhty Viitasaaressa to 11.4. klo 18.
Petäjäveden jazzklubi: Auditorio Miilussa pe 12.4. klo 18.