Kalevi Louhivuori on totuttu näkemään mitään pelkäämättömänä heittäytyjänä mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Armstrongista avantgardeen ja keskiaikaisesta kirkkomusiikista bebopin kiemuroihin. Frisbeegolf-videoiden teosta midilaitteiden hallintaan, klubi-isäntänä toimimista ja sinfoniaorkesterille säveltämistä. Luultavasti hänen käyntikortissaan lukee You name it – I play it, mukaillen new orleansilaisen paraatibändin käyntikorttia, jossa lukee Weddings and Funerals- Music for All Occasions.
Koti
-Meillä on musiikki sukuvika. Vanhemmat lauloivat perheen lapset uneen ja kesäisin järjestimme koko suvun kesken Mörköoopperaleirejä. Musiikki oli meille vain yksi tapa leikkiä.
Wikipedia: Mörköooppera on Marjatta Pokelan musiikkisatuihin perustuva pienosooppera, joka oli suurmenestys 1980-luvulla. Oopperassa metsästä tullut mörkö seikkailee Helsingissä.
-Isäni Jukka Louhivuori on diplominokkahuilutaituri, äitini on viulisti. Musikaalisesta Louhivuoren suvusta Kalevin sisarusten, Olavin, Annan, Evan ja Hilkan lisäksi voi mainita sukupuu toisista haaroista kitaristi Janne Louhivuoren ja vaikkapa rillumarei-laulaja Matti Louhivuoren.
-Louhivuoren sukuhaara on aikoinaan lähtenyt Sveitsistä, jossa Oeschin suku on kuuluisa jodlausperinteen ylläpitäjä.
Alku
-Aloitin Jyväskylässä ensin pianolla. Pimputtelin silloin myös ensimmäisen sävellykseni Palobiisi, joka kertoi palomiehistä. Eka bändini oli Palobändi, jossa veljen kanssa soitimme kadulla, minä rumpuja.
-Jossain vaiheessa kiinnostuin veljeni Olavin rummuista ja sain niillä mielestäni enemmän katu-uskottavuutta. Taisin olla kolmannella, kun kasasimme Huhtalan Jorin ja Leppäsen Joonaksen kanssa parikin bändiä. Aluksi yhtyeen nimi oli Brown Sauce 4tet, tämän jälkeen “Myöhä” ja nykyään Big Blue.
-Täyttäessäni 11-vuotta ehdotti äitini trumpettia, joka olikin ihan kiva soitin, vaikka en kuitenkaan ollut kauhean innostanut siitä. Päätin kuitenkin kokeilla. Kypärämäen ala-asteella sain torven lainaksi, mutta eka vuosi oli kyllä ihan pakkopullaa. Ensimmäinen opettajani oli Jorma Räsänen.
Hieman taustaa: Jorma Räsänen aloitti trumpetinsoiton Turussa Varuskuntasoittokunnan soitto-oppilaana. Jorman nimi on tullut esiin aikaisemmissa jutuissani mm. Jorma Rautakoskesta ja Hannu Pätysestä. Jäätyään eläkkeelle Jorma Räsänen palasi kotiseudulleen Turkuun ja on kunnostanut myös freelancerkuvaajana.
Miksi trumpetti
-Olikohan toisella vai kolmannella samalla luokalla rakastuin tyttöön, joka myös soitti trumpettia. Ajattelin, että pääsen hänen suosioonsa soittamalla paremmin. Kun tapasin muitakin trumpetinsoittajia, minuun iski luova kateus ja siitä alkoi kunnon treenaaminen.
-13-vuotiaana halusin olla jo tosi hyvä, mullahan on tosi kova urheiluvietti. olinhan keskimmäinen lapsi ja varmaankin halusin huomiota. Olavi ja isäni kuuntelivat oven takana, kun olin laittanut Olavin levykokoelmasta Milesin Joshuan pyörimään ja yritin soittaa korvakuulolta päälle. Biisihän on up-tempoinen ja kiihkeä. Sanoivat jälkeen päin miettineensä, että onpas kunnianhimoinen kaveri.
-Aloin seuraamaan ketkä ovat Suomen parhaita nuoria trumpetisteja. Patistin itseni treenaamaan ja halusin olla parempi kuin muut. Harjoittelin varmaan kaksi ja puoli tuntia päivässä. 14-vuotiaana minulla oli ensimmäinen keikka Jyväskylän Jazz Barissa. Sain erityisluvalla soittaa siellä alaikäisenä. Keikkoja rupesi olemaan 2-kertaa viikossa.
Jyväskylä Jazz
-Mukana oli huikeita muusikoita: Samuli Mikkonen, Tuomo Dahlbom, Janne Halonen, Jori Huhtala, Tapani Toivonen ja Joonas Leppänen ainakin ja myös Petrescun veljekset kävivät siellä jammailemassa. Jyväskylän jazzscene eli silloin kukoistuskautta.
-En mennyt lukioon. Jätin futiksen, jääkiekon ja kaiken urheilun. Päätin että nyt lähetään tähän täysillä. Hain toisen asteen ammatilliseen koulutukseen Jyväskylän suomalaiseen konservatorioon.
Sami Sallinen opetti teoriaa. 16-vuotiaana pääsin Sibiksen nuoriso-osastolle ja vuotta myöhemmin aikuispuolelle. Tunteja sain Perkolta, Saartilta, Pettiseltä ja Heinilältä.
-Valmistuin yhtye- ja orkesterimuusikoksi Suomalaisesta konservatoriosta ja jatkoin sitten vielä siellä siviilipalvelusajan.
-18-vuotiaana lähdin Hollantiin vaihto-oppilaaksi. Koulu sijaitsi Enschedessa, jossa tein lähinnä keikkoja ja kontaktoiduin.
-Puoli vuotta kului siellä ja palasin Helsinkiin. Menin Yonan kanssa naimisiin ja teimme muutaman albumin musiikkia yhdessä. Yona sanoitti biisit, sävelsimme ne yhdessä ja minä sovitin musan Liikkuvat Pilvet yhtyeelle.
-Jatkoin Sibelius-Akatemiassa ja siellä kävi myös ulkolaisia opettamassa. Tim Hagans oli hyvä. Jarmo Hoogendijk´lta sain pari A4sta, joissa oli Woody Shawlta kirjoitettuja fraaseja, joita olen harjoitellut siitä lähtien eri sävellajeissa.
-Tärkeimmäksi opettajaksi muodostui kuitenkin Jarkko Hakala. Hän on käsittämättömän lahjakas tyyppi, joka tietää jazzista enemmän kuin kukaan muu.
Wikipedia: Jarkko Hakala (s. 1977) lähti Pop&Jazz Konservatoriosta opiskelijavaihtoon Tanskaan vuonna 1997 ja viihtyi maassa yli puolen vuosikymmenen ajan. Opiskelupaikkana oli Kööpenhaminan Rytmisk Musikkonservatorium, missä Hakala perusti Rodent-nimisen kvartetin yhdessä islantilaisen skasofonisti Haukur Gröndalin, norjalaisen basisti Lars Tormod Jensetin ja islantilaisrumpali Helgi Sv. Helgasonin kanssa. Ärhäkkää ja monipuolista post-bopia soittava yhtye vieraili Suomessa muutamalla keikalla syyskuussa 2002. Kvartetti julkaisi debyyttilevynsä Beautiful Monster (omakustanne) vuonna 2004, jolloin Hakala myös valmistui Rytmisk Musikkonservatoriumista. Rodentilta on ilmestynyt toinenkin albumi, nimeltään Herbert (omakustanne) vuonna 2006.
Suomeen palattuaan Jarkko Hakala perusti islantilais-suomalaisen Dialect-kvintetin. Syksyllä 2005 kokoonpano teki pienen Suomen-kiertueen ja äänitti radionauhan, jonka ohjelmistosta suuri osa oli Hakalan käsialaa. Teknisesti erittäin taitavan, tyyli- ja sointivalikoimaltaan laaja-alaisen soittajan trumpetismia on Suomessa kuultu myös pianisti-säveltäjä Kari Ikosen Karikko-yhtyeessä sekä pianisti Juha Kujanpään Poutajassa. Hakala on uransa varrella ehtinyt levyttää myös italialaisen saksofonisti Fabrizio Mandolinin ja pianisti Paolo Russon kanssa, ja Jyväskylä Big Band on esittänyt trumpetistin laajamuotoisempia sävellyksiä. Jazzin lisäksi Hakala on soittanut lastenmusiikkia Rapakaari-yhtyeessä.
Ansatsi
-Jos olen soittamatta 3–4 viikkoa voin mennä suoraan keikalle, en tietenkään lead-keikalle big bändiin. Pystyn soittamaan korkealta ja kovaa, kestävyyttä ei niinkään ole. Mutta olen aina halunnut musiikkiin mukaan enemmän kuin mitä nuoteissa lukee. Luonteessani on taipumusta improvisoida ja luoda uutta.
-Pystyn soittamaan täysin rentona. Jännityksiä ei ole missään ja se varmaan mahdollistaa hieman vapaamman tavan ja mahdollisuuden keskittyä myös muuhun soittamisen lisäksi.
-Saan torvista irti erilaisia sävyjä ja soundeja aivan luonnon menetelmälläkin. Innostukseni tekniikkaan tuo lisäväriä erilaisten kiekujen ja kaikujen, tuplausten, looppien, pedaalien ja säröjen muodossa. Nekin palvelevat musiikkia, eivätkä ole mitään itsetarkoituksia.
-Hieman helpotusta soittamiseen on tuonut lauluosuuksien lisääminen esimerkiksi Tribute to Armstrong -ohjelmistoon. Tuohan laulaminen vaihtelua myös yleisölle.
Esikuvat
-Tietenkin montakin, Miles, Hubbard, Kenny Wheeler, Woody Shaw ja myöskin Arve Henriksen, jolla on hallussa toi huilusoundi, joka on minulla myös haussa.
Omat bändit
–Joonas Kurvisen perustamaan Funky Elephant Partyyn tarvittiin bändejä ja sanoin että meillä on uusi, mahtava yhtye, Nordic Governors. Mukana oli Tuomo Prättälä, Osmo Ikonen, Petteri Sariola ja muita sukulaisia. Sitten kun keikka buukattiin, oli pakko tehdä biisejä. Myöhemmin lämpättiin Porissa Norah Jonesia ja Janelle Monaeta,
-Omalla quintetillä teimme levytyksen viime syksyllä ja se saadaan julkaistua varmaan piakkoin.
-The Northern Governors on menossa studioon toukokuussa vuosien tauon jälkeen
-Lionel Beuvens Quartetin kanssa teemme 3 levymme julkaisukiertueen Belgiassa marraskuussa 2022
-Free Fall Collectiven kanssa teemme kesällä useita Free Fall klubeja Helsingissä, Vantaalla ja Porvoossa
Säveltäminen
-Olen säveltänyt big bandille. Suomi 100 gaalaan tein biisin sinfonia orkesterille. Lisäksi olen kirjoittanut pelimusaa ja kappaleita mm. Emma Salokoskelle ja Philomenakuorolle.
-Säveltäminen alkaa aina hiljaisuudesta. Istun alas kuuntelemaan, mitä kuulen. Tunnen olevani instrumentti, jota kautta musiikki tulee. Haluan jakaa iloa ja valoa.
Torvet
-Trumpetteja mulla on kolme. Kaksi Martin Committee LeBlancia. Punainen on medium, jolla lähtee 3-viivainen G# mediun ja sininen on large, jolla lähtee saman oktaavin A. Curtois A. Olihan ne pakko ostaa, kun Miles soitti samanlaisilla. Sektiokeikkoja varten mulla on lisäksi Courtois Evolution 1, jonka ostin Kaartin soittokunnan soitinkirpputorilta. Flyygelitorvi on hopeoitu Bach Stradivarius ja suukappalediilin tein Brand Mouthpiecesin kanssa.
Soundi
-Saan torvesta irti kuusi erilaista soundia ja sen lisäksi tietysti efektilaitteilla lisää. Perussoundin lisäksi, särö-, viihde- ja pehmeä soundi. Huiluääniä ja useampaa ääntä yhtaikaa on kiva kokeilla sopivissa paikoissa.
Aceman
Kalevin frisbeegolfharrastus on kehittynyt myös perustasoa pidemmälle. Aceman on muodostunut tavaramerkiksi ja Youtubessa pyörii hole in one -videoita suomeksi ja englanniksi.
Oheisella videolla Kalevi testaa Siltamäen radan ja tekee aikamoisen tuloksen. Videon taustamusiikki on UMO:n ja Kenny Wheelerin levyltä vuodelta 1999.
Kaikuhanska
-Hanska on alun perin isän keksintö. Se on midikontrolleri käteen puettava langaton hanska, jota ohjataan toisella kädellä.
Oheisen linkin takaa löytyy kaikuhanskan lisäksi trumpettia ja laulua yhdessä Lenni-Kalle Taipaleen kanssa teemalla Fly Me To The Moon
– Alun perin Kaikuhanska kehitettiin helpoksi tavaksi oppia musiikkia. Kehitystyön tuloksena syntyi 18 kapasitiiviseen anturiin sekä gyroskooppiin ja kiihtyvyysanturiin perustuva ohjain, jonka avulla soittaja ohjaa langattomasti midiohjainyksikköä. Lisäksi käden liikkeillä kontrolloidaan valittuja efektejä, kuten kaiun määrää. (Tekniikka ja Talous)
Free Fall ja keikat
-Olen järjestänyt Free Fall -klubia Porissa, Porvoossa ja myös Helsingissä. Kun nyt taas keikkapaikat aukeavat on luvassa jatkoa.
-Fryysarinranta Porvoossa on mukava paikka soittaa, jota odotan taas innolla ja muita paikkoja tehdään Vantaalle. Famessa avataan klubia ja myös Astoria Salissa Helsingissä.
-Big band tuuraukset ja solistitehtävät ovat yhtä mieleisiä, kuin pikkubändikeikat vaikkapa Storyvillen terassilla.
Trumpetisti Niklas Andersson: Kalevi oli tuurauskeikalla Bolton Avenue Big Bandin kanssa. Ennen keikan alkua muut räpläsivät soittimiaan ja olivat tietysti vähän hermona niin kuin asiaan kuuluu. Kalevi käveli käsillään lämpiössä ja kommentoi, että kokolattiamaton kuosi tuntuu tosi mukavalta kämmenissä.
