Teksti ja kuvat Teemu Salminen
Olin eilen kuuntelemassa ja katselemassa Kari Ikosen ja UMOn konserttia Savoy-teatterissa. Odotukseni olivat suuret ja ne jopa ylittyivät. Olin soittamassa Karin edellisessä sävellyskonsertissa UMOn kanssa vuonna 2006. Kari vitsikkäästi laskeskeli, että tätä vauhtia seuraava konsertti tulee olemaan vuonna 2042. Muistikuvani oli se, että edellisen konsertin musiikki oli raikasta, yllätyksellistä ja kliseistä vapaata. Vieruskaverini konsertissa oli Pertti Päivinen (Pepa). Emme heti muistaneet joidenkin v. 2006 soittamiemme teosten nimiä, mutta välillä sanoimme yhteen ääneen, että tätähän aikanaan soitettiin.
Karin moogin ja muiden syntetisaattorien taidokas hallinta ja soiton mielikuvituksellisuus oli minulle entuudestaan tuttua, mutta oikeastaan eniten yllätti avauskappaleen flyygelisoolo. Se oli aivan loistava! En ollut aiemmin kuullut tätä puolta hänen soitossaan. Joistakin Karin sooloista tuli mieleeni silloin suuren vaikutuksen itseeni tehneen San Ra´n konsertti New Yorkissa rapiat 40 vuotta sitten. Todellisia yhtymäkohtia näiden kahden konsertin musiikeissa tuskin paljonkaan oli.
Konsertin loppupuolella kuultiin kantaesitys erikoisviritetylle flyygelille ja big bandille. Mikrotonaaliikkaan tottumattomalle kuulokuva oli aluksi hämmentävä, mutta tovin jälkeen jo kiehtova ja nautittava. UMOn soittajat selvisivät hienosti vaikeasta tehtävästään mikrotonaliteetin parissa. Mikko Hassinen oli tuttuun laadukkaaseen tapaansa harjoituttanut ohjelmiston ja johti konsertin.
UMOn yhteissoittoa ja solistien improvisointia oli ilo kuunnella. Kiitokset kaikille!
Kari Ikonen & UMO Helsinki Jazz Orchestra – Tuhat ja yksi tarinaa
Pe 12.4.2024 klo 19 // Savoy-teatteri, Helsinki