Muutamassa vuodessa soittimensa kärkimuusikoiden joukkoon noussut alttosaksofonisti Immanuel Wilkins (26) sijoittui toiseksi viime joulukuun Down Beatin yleisöäänestyksessä altistisarjassa heti Kenny Garrettin jälkeen. Tähän mennessä hänen enimmät näyttönsä ovat olleet erilaisissa pikkuyhtyeissä ikäpolvensa soittajien kanssa.
Siten hänen valintansa April Jazziin Espoo Big Bandin solistiksi saattoi oudoksuttaa. Mutta Louhisalin konsertissa epäilyt saattoi unohtaa. Siksi loisteliaaksi soittajaksi hän osoittautui tulkitessaan hienosti soittaneen EBB:n kanssa pääosin ikivihreistä työstettyjä moderneja sovituksia, joissa hänelle oli varattu runsaasti soolotilaa.
Wilkinsilla on torvessaan varsin hienostunut soundi, josta puuttuu monille hänen nykykollegoilleen ominainen kireys. Tuntui jopa siltä, että hän soitti tällä keikalla pehmeämmällä soundilla kuin omilla levyillään. Samoin hänen tekniikkansa on häikäisevä. Mutta mikä tärkeintä, hänellä on mainio ideataju. Se tuli vakuuttavasti esiin hänen hänen pitkissä hienosti etenevissä sooloissaan niin vauhtinumeroissa kuin balladeissa.
EBB:n ohjelmistossa olleet ikivihreät osoittivat myös, että hyvä sovittaja pystyy työstämään loppuunkalutuiksi luulluista kappaleista hyvinkin tuoreelta kuulostavaa musiikkia. All of me, Limehouse blues ja Just Friends eivät äkkipäätään tunnu kovin kiinnostavalta kuunneltavalta. Mutta kylläpä vaan Bob Brookmeyer ja Bill Holman ovat aikanaan tehneet todella hyvää työtä muotoillessaan näitä. Erityisesti Holmanin Just Friends oli varsinainen taidonnäyte puhallinsektioiden työnjaossa.
Louhisalin konsertissa (kuva: Vilma Timonen)
Ohjelmiston balladeina Hoagy Carmichaelin Skylark ja Duke Ellingtonin orkesterin Far East Suiten osana ollut Istafan sekä setin moderneinta päätä edustanut Eero Koivistoisen aikanaan UMO:lle sovittama John ColtranenEquinox. Big band-kappaleiden lisänä Wilkins tarjosi vielä bonuksina kaksi numeroa orkesterin komppiryhmän kanssa.
Marzi Nymanin johtamaa EBB:tä on syytä myös onnitella hienosta keikasta. Bändi esiintyy harvakseen, mutta joka kerta tarjolla on täyttä tavaraa. Toki mikään yllätys tuo ei nytkään ollut huomioiden orkesterissa soittavat monet huippusoittajat. Puhaltajista soolotilaa saivat Manuel Dunkel, Kalevi Louhivuori, Mikko Innanen ja Tero Saarti. Kaikki ansaitusti.
Erityiskiitoksen ansaitsee orkesterin komppikolmikko tyylikkäitä soolojakin soittanut pianisti Aki Rissanen, armoitettu rytmikone basisti Ville Herrala ja turhankin vähän nykyään esillä oleva rumpali Rami Eskelinen, jonka pelkäsin saavan krampin järkyttävän nopeatempoisessa Limehouse bluesissa.
Veikkaanpa. että herra Wilkinsille jäi hyvät muistot yhteistyöstään suomalaisten soittajien kanssa tällä keikalla.
Immanuel Wilkins ja Marzi Nymanin johtama Espoo Big Band April Jazzin konsertissa Louhisalissa 20. huhtikuuta 2024.
