Todennäköisesti kipakka pakkanen oli pelästyttänyt kuulijat, kun paikalle oli saapunut vain noin parikymmentä innokasta jazzin ystävää. Vahinko sinänsä, sillä tällaista kokoonpanoa ei kovin usein ole mahdollista kuulla lavalla.
Vuonna 2008 ensimmäisen keikan tehneen rumputrion alkutaival oli varsin hiljaista. Keikan myynti oli hieman tahmeaa, koska monille ensimmäinen mielikuva kolmen rumpalin yhtyeestä tuo mieleen rumpukilpailun. Mielenkiinto on lisääntynyt, kun kentällä on alettu ymmärtää, että kolmella rumpusetillä voidaan luoda musiikkia kuin millä tahansa totutulla soitinyhdistelmällä. Viime vuonna teimme tällä kokoonpanolla 10 keikkaa, mitä yhtyeen sielu ja sen musiikin sisällöstä vastaava rumputaiteilija Mika Kallio piti sinänsä jo rohkaisevana määränä kokoonpanon huomioonottaen.
Viime keväänä Turku Jazz artistiksi valittu Mika on monessa yhtyeessä mukana rytmittäjänä. Soolokeikkojen lisäksi hän kertoi tehneensä aikaisemmin myös duokeikkaa kolmikon kahden muun rumpalin Mikko Hassisen ja Anssi Nykäsen kanssa. Aivokuoren sisäisessä musiikkilohkossa Mikalla pyöri kuitenkin uusia ajatuksia ja ideoita kaiken aikaa. Kaikkea ei kuitenkaan pysty toteuttamaan yksin. Sävellysvisioiden kehittyessä kolmen rumpusetin yhdistelmä alkoi kiehtoa Mikan mieltä ja siitä tämä projekti sitten lähti liikkeelle.
Kaikki kappaleet ovat selkeästi loppuun asti kirjoitettuja. Sävellykset ovat kokonaisuuksia, joissa etukäteen on määritetty ne raamit, joiden sisällä kunkin soittajan on pysyttävä. Improvisoinnin rajat kulkevat tämän sovitun “laatikon” rajojen sisällä. Nämä rajat on tosi tarkkaan mietitty ja sovittu. Improvisaatio tulee oikeastaan enemmin esille kappaleiden esitysjärjestyksessä, mitä sitä vastoin ei ole määritelty etukäteen, vaan siitä pitää Mika itse huolen sen hetkisen ajatuksen ja tunnelman pohjalta esityksen edetessä. Jonkin kappaleen esityksen aikana saatetaan liikkua hetkellisesti kappaleesta toiseen. Muutama isku kappaleen alussa antaa vinkin kullekin soittajalle siitä mikä kappale soitetaan seuraavaksi. Näin Mika luonnehti esityksen sisältöä.
Kaikilla kolmella rumpalilla on lavalla täysin erilaiset rumpusetit. Tämä on etukäteen jo tarkkaan harkittu. Jos kaikilla olisi esimerkiksi samanlaiset korkealle viritetyt ja sama soundi, niin käytettävien vaihtoehtojen määrä tippuisi radikaalisesti. Anssilla on isot rummut, mitkä ovat rockmusiikin ilmettä luonnehtivat, joista löytyy enemmän matalaviritteistä ääntä. Mikalla itsellään on ympärillään enemmän rautaa, kun taas Mikko käskyttää lähinnä perinteisesti jazzmusiikissa käytettyä rumpusettiä. Päällekkäin soitettaessa kukaan ei häiritse toisen soittoa, koska kuljetaan soinnillisesti erilaisessa äänentuotossa. Vaikka soittajat tulevat työkentältä erilaisista taustoista, niin heillä on selkeästi yhtenäinen ajatus, minkälaisesta musiikista he pitävät ja minkälaista musiikkia he soittavat yhdessä. Mika luonnehti Anssia erittäin hyväksi improvisoijaksi ja kurinalaiseksi rumpaliksi, jolla on samalla selkeästi rauhoittava, stabiloiva, vaikutus yhteistyössä. Mikko on rumpujen soiton ohella samalla hieno säveltäjä ja sovittaja. Sillä on selkeästi merkitystä tässä projektissa. Hän on todellinen pelimestari, jolla erittäin hyvä dynamiikka soiton hallinnassa. Hän osaa lukea soiton kulkua saumattomasti, mikä on tällaisessa yhteistyössä tärkeätä.
Kallio sanoi alkujaan pyrkineensä rakentamaan yhtyeen musiikin sellaiseen menoon, että kolmen erillisen rumpusetin sijaan kuulijalle tulisi vaikutelma, että lavalla toimii ja rytmittää vain yksi iso ja laaja-alainen rumpusetti. Siinä hän on tosiaan onnistunut, sillä lähes puolitoista tuntia kestänyt esitys svengasi tulisesti kuin “se kuuluisa hirvi”. Kilkutus, kalkatus, kilinä ja kolina, ritinä ja rätinä, rahina ja vingutus, pillin puhaltelu, äänitorven törähdys tai tanakan iskevä kapuloiden jämähtävä tömistys rumpujen kalvoille kaikkien soittajien yhteispelinä loivat kiinnostavan mielenkiintoisen ja monipuolisen äänimaailman ympärilleen. Jykevät irtiotot muuttuivat luontevasti balladinomaiseksi hiljentymiseksi, missä huopakepit iskeytyvät tunnelmallisesti rumpujen kalvoille tai lukuisille erilaisille symbaaleille.
Monesti tällainen kolmen rumpalin yhdistelmä mielletään automaattisesti kovaksi keskinäiseksi taisteluksi, missä jokainen pyrkii tehostamaan omaa soittoaan äärimmilleen, kiivaalla rytmityksellä ja tempoilevalla voimakkuudella. Kallio Slaaki toimii toisella tavalla, keskinäisen keskustelun mukanaan tuomalla vuorovaikutuksella, yhteispelillä. Mika jakoi punaisia, sinisiä ja vihreitä kortteja kuin erotuomari konsanaan. Mukaan taisi välillä tulla mustakin, mutta tällä kertaa ei ketään kuitenkaan poistettu kentältä tai muuten huomautettu virheellisestä toiminnasta. Dynaamisella korttien heiluttamisella Mika viestitti ajatuksiaan Mikolle ja Anssille, missä vaiheessa mennään ja miten soitto jatkuu. Kyse oli siis todellisesta yhteispelistä, vuorovaikutuksesta ja keskinäisestä keskustelusta erilaisten rumpusettien takaa.
Kolmikko tuli Poriin Tampereelta, missä he soittivat yhden keikan edellisenä iltana. Joulukuussa trio teki nauhoituksen, jonka pohjalta työstetään levy, joka tullaan julkaisemaan kevään aikana. Tarkoitus on pyrkiä saamaan tähän yhteyteen myydyksi myös muutama keikka levynjulkaisun kunniaksi.
Seuratkaa yhtyeen tulevaa ohjelmistoa ja tietoa levynjulkaisusta Mikan kotisivuilta http://www.mikakallio.net/kallio-slaaki/