”Nytkö?
Juhani Aaltonen on juuri kivunnut Korjaamon Vaunusalin lavalle ja haluaa varmistaa Rasmus Soinilta, että on aika aloittaa Aaltosen ja Sointi Jazz Orchestran taannoisen Saarnaaja-yhteisprojektin viimeisen osan käynnistävä soolo.
Jo ensimmäisistä sävelistä lähtien on selvää, että ”Junnun” soitossa on yhä taikaa, vaikka olemuksessa vitivalkoisine hiuksineen on jo iän tuomaa haurautta.
Osan nimi on Soitto kuin rukous, ja jotain taivaallista tässäkin hetkessä on. Aaltonen taikoo huilustaan musiikkia, joka iskee suoraan kuulijoiden sydämiin, huutaa kuiskatenkin ilmoille ihmiselon kauneutta, iloa, tuskaakin. Lavalla on täysiverinen muusikko, yksi viimeksi kuluneen puolen vuosisadan ikonisimmista Suomijazzin vaikuttajista.
Orkesterin kymmenvuotisjuhlakonserttia on ehtinyt kulua jo puolisen tuntia. On ehditty kuulla maistiainen kokoonpanon ensilevyltä, soitettu Kaisa Ristiluoman kanssa näyte Timo Alakotilan Sointille säveltämästä Sinfonia Concertantesta. On käynyt selväksi, että illasta tulee eklektinen matka, jonka askelkivinä ovat useat kymmenvuotiskauteen mahtuneet projektit.
Niitä on kertynyt mittava määrä useiden vierailevien solistien kanssa, joukossa Maria Faustin, Mathias Eickin, Marius Nesetin, Jukka Perkon, Mikko Innasen ja Max Zengerin kaltaisia taitajia. Ilman apurahoja se ei olisi onnistunut, ja Sointi vaikuttaakin kuuluvan, aivan ansaitusti, vapaan kentän suosikkeihin apurahoja myöntävien tahojen keskuudessa. Helsingin kaupungin lisäksi tukeaan ovat tarjonneet ainakin Suomen Kulttuurirahasto, Musiikin edistämissäätiö ja Taiteen edistämiskeskus.
Kymmenessä vuodessa nuorista ammattilaisista koostuvasta orkesterista on kasvanut tiivis kollektiivi, joka on työllistänyt useita säveltäjiä tilausteoksilla, ehtinyt tuoda uusia tuulia kotoisiin jouluperinteisiin ja uudistanut big band -sointia useilla epätyypillisillä sivusoittimilla. Trumpetit, pasuunat ja saksofonit ovat puhallinsektioissa saaneet rinnalleen muun muassa käyrätorven, tuuban, oboen ja bassoklarinetin.
Juhlaillan mittaan useat orkesterin jäsenet todistivat omasta puolestaan yhteisön jäsenten vahvaa sitoutumista yhteisiin projekteihin ja kiitollisuuttaan mahdollisuudesta käyttää orkesteria omien sävellysten koekenttänä. Oskari Siirtolan Dreams and Desires oli siitä illan loppupuolella edustava näyte.
Yksi illan kohokohdista kuultiin heti väliajan jälkeen, kun orkesteri kantaesitti Iro Haarlalta tilatun ja Teoston tuella toteutetun Vetten päällä -teoksen. Raamatun tapahtumista nimensä saanut sävellys kuvaa Haarlan mukaan sitä, kuinka Pyhä Henki kulkee vetten päällä vieden turvaan ja kirkkauteen myrskyyn ja ahdinkoon joutuneet.
Komea teos, jossa Aleksis Liukko flyygelin ääressä pääsi loistamaan ja jossa orkesterin laajaa sävykirjoa käytettiin monipuolisesti hyväksi. Aika ajoin oli suorastaan aistivinaan, kuinka luonnonvoimat saivat vedenpinnan aaltoilemaan.
Tyypillistä Sointi Jazz Orchestralle yleisemminkin oli Haarlan teoksen kohdalla se, että vaikka toinen jalka olisi aina ainakin hitusen verran puhtaan jazzin maaperällä, toinen jalka ei kaihda seikkailemista taidemusiikin tai niin sanotun kevyen musiikin puolella. Siinä missä Haarlan sävellyksessä oli paikoittain sinfonisiakin piirteitä, illan laulusolistit tallustelivat aivan toisenlaisella kamaralla – kukin omalla tavallaan. Stina Koistinen valloitti leikillisyydellään, Matti Johannes Koivu tekstien omakohtaisuudestakin kielivällä aidolla laulaja–lauluntekijä-asenteellaan ja lopuksi Aili Järvelä räjähtävällä voimallaan, jossa on omaan korvaan vahva annos gospelia ja musikaalien maailmaan viittaavia mausteita.
Kaiken kaikkiaan runsas ja maukas keitos, jossa myös orkesterin jäsenet pääsivät väläyttelemään osaamistaan. Kantaviin voimiin alusta alkaen lukeutuneen Aleksis Liukon lisäksi solistista taitoaan esittelivät Frans Thomsson, Petteri Hietamäki, Sami Leponiemi, Tomi Nikku ja Pekka Seppänen. Myös Joakim Berghällillä selloineen oli tärkeä rooli illan avanneessa Taivaan merkit -kappaleessa.
Langat solmittiin illan päätteeksi Pyörällä, jota Rasmus Soini luonnehti spiikissään orkesterin ”ensimmäiseksi hitiksi”. Renkaissa oli selvästi ilmaa ja ketjuissa sopivasti öljyä. Tuntui siltä, että menoon oli vuosien varrella tullut annos vakautta lisää. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin seuraaville vuosikymmenille.
Kuullut kappaleet
Taivaan merkit (Rasmus Soini)
Sinfonia Concertante – osa II (Timo Alakotila) – solistina Kaisa Ristiluoma
Saarnaaja osa V – Soitto kuin rukous (Rasmus Soini) – solistina Juhani Aaltonen
Syntymäseudulleni (Rasmus Soini, sanat Sándor Petofi, suom. Aale Tynni ja Otto Manninen) – laulusolistina Stina Koistinen
Late at the Station (Henri Lyysaari) – solistina Sami Leponiemi
Vetten päällä (Iro Haarla)
Dreams and Desires (Oskari Siirtola)
Kuinka puu kaatuu (Matti Johannes Koivu)
Ikuinen laulu (Matti Johannes Koivu)
Kato nyt mua (Aili Järvelä)
Pyörä (Rasmus Soini)
