Going South
Intakt Records Intakt CD 284/2017
Mitäs tämä oikein on? Afrikka on kateissa ja urheat löytöretkeilijät suuntaavat kohti etelää. Mukavasti keinuvat afrobeat-rytmit hivelevät kuulijan korvia, mutta jokin ei oikein stemmaa. Bändi on entuudestaan outo, samoin siinä soittavat muusikot. Afrorytmeistä huolimatta asialla on puhtaasti eurooppalaisia, tarkemmin sanoen sveitsiläisiä soittajia.
Where’s African musiikillisten juurien selvittämiseksi pitää mennä hetkeksi Lontooseen ja 1960-luvun lopulle ja seuraavan vuosikymmenen alkupuolelle, jolloin bändin selkeä johtohahmo, niin musiikillisesti kuin muutenkin, Omri Ziegelevietti aikaansa ja opiskeli siellä.
Erityisesti juuri Lontoon jazzkuvioissa oli tuolloin vallalla voimakas afrikkalaisbuumi. Sinne kerääntyi noihin aikoihin melkoisen vaikuttava joukko kotimaastaan Etelä-Afrikasta kotoisin olevia, apartheidia pakoon lähteneitä muusikoita, jotka vaikuttivat koko saarivaltion jazzpiireihin.
Jo kouluikäisenä afrikkalaisiin rytmeihin ihstuneen Ziegelen suurin ihanne ja esikuva oli pianisti ja säveltäjä Abdullah Ibrahim, joka vielä tuolloin tunnettiin nimellä Dollar Brand(sillä nimellä Brand / Ibrahim teki vielä ensimmäiset levynsäkin Euroopassa).
Muita keskeisiä vaikuttajia tuossa yhteisössä olivat myös mm. basisti Johnny Dyani, rumpali Louis Moholo, saksofonisti Dudu Pukwanaja – ehkä kaikkein keskeisimpänä hahmona säveltäjä ja orkesterinjohtaja, Chris McGregor, jonka Brotherhood of Breath oli aikansa kulttibändi.
Ziegele oli tuolloin vielä suhteellisen kokematon, ensiaskeliaan jazzin raskaalla tiellä asteleva musiikin opiskelija. Mutta afrikkalaisbuumi oli suurta valttia myös jo nimeä saaneiden brittimuusikoiden keskuudessa. Monet tuon ajan keskeiset muusikot – joista monet ovat edelleenkin täydessä vedossa – saivat vaikutteita uusilta tulokkailta ja myös soittivat samoissa bändeissä. Mm. John Surman,Mike Osborne, Evan Parker, Lol Coxhillja Paul Rutherfordliikkuivat Etelä-Afrikasta tulleiden muusikoiden joukossa.
Where’s Africa trio juontaa siis pohjimmiltaan juurensa yli puolen vuosisadan taakse. Going Southinmusiikki on rytmisesti vahvaa ja monisäikeistä, muttei kuitenkaan pelkkää rytmiorgiaa. Mukana on myös iskeviä melodioita, hitaampia ja rauhallisempia (seesteisiä?) jaksoja sekä rajunpuoleisia freen puolelle meneviä alttosooloja ja – lausuntaa…
Jo avauskapppale Afreakakertoo pitkälti siitä mitä on luvassa jatkossakin. Simppeliin perusriffiin perustuvaa afrobeatia koristeena jossain vaiheessa hurjaksi äityvää alttosaksofonin revitystä. Eri lähteistä kumpuavaa rytmistä synteesiä, lantion keinumaan laittavaa rytmistä juhlaa. Monipuolista ja -sävyistä musiikkia.
Eräs maailmanmatkaaja eksyi runsaat 500 vuotta sitten Karibialle etsiessään tietä Intiaan. Samoille seuduille eksyksiin joutuvat myös nämä miehet, sillä päätöskappaleessa Ithi Gqaliikutaan vahvoissa lattaritunnelmissa. Kartta on siis kateissa, mutta pääasia on ja pysyy: musiikki on kaikin puolin piristävää ja innostavaa (yllättävääkin). Monessa mielessä varsin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. (TV)
Omri Ziegele: alttosaksofoni, uzbekistanilainen huilu ja laulu, Yves Theiler: kosketinsoittimet, melodica ja laulu, Dario Sisera: lyömäsoittimet ja rummut.
Äänitys: Andreas Neresheimer, Hardstudios Winterthur, 22.-23.9.2016. Miksaus: AndreasNeresheimerja Where’s Africa. Päällekkäisäänitykset: Where’s Africa. Masterointi: AndreasNeresheimer. Yhteistyöprojekti Radio SRF 2 Kulturin kanssa. Kansitaide ja graafinen suunnittelu: Jonas Schoder. Valokuva: Heinz Unger. Kansitekstit: Bert Noglik. Julkaisuvuosi: 2017. Tuottaja: Omri Ziegelja Intakt Records.
01. Afreaka(Theiler) 6:47
02. Make Me Mad(Ziegele) 3:31
03. Laughing Your Tears Away(Ziegele) 3:48
04. Will You Marry Me After So ManyYears(Ziegele) 2:14
05. Space(Theiler, lyriikka; Theiler/Ziegele) 5:38
06. Yesterday’sTomorrows(Ziegele) 5:35
07. The Milkman Always Paid My Rent(Ziegele) 4:28
08. Camel, Where’s My Land(Ziegele) 13:36
09. Ithi Gqi (Johnny Dyani) 3:45
Kokonaiskesto: 49:51