On the Coast
Musiikkiopisto Juvenalia, MOJCD -1018
Nyt heittäydytään nostalgisen freesimmän big band musiikin kieheröihin. Ensilevynsä syksyllä 2017 julkaissut Juvenalia Big Band puhkuu nyt kotimaisten säveltäjien tuotoksia mukavan tyylikkäällä tatsilla. Suhteellisen täyteliäisenä ja sävelten perusideaa kunnioittaen. Mukana on Sonny Heinilää, Ralf Nyqvistiä, Jarmo Savolaista, Henrik Otto Donneria ja Ilkka Rantamäkeä 1990 -luvulta.
Juvenalia on noussut muutamassa kuukaudessa aivan uudelle tasolle heittäytyessään kotimaiseen big band musaan. Myös yhtyeeen yhteensoitto ja kokonaisuus pelittää jo erittäin hyvällä tasolla. Nyt klaarataan kokonaisuudet tasavarmasti, rehevän raikkaasti. Sovituksiltaan kappaleet ovat myös hyvän makuiset.
Aloitusraita Sananvaihtoja A on yhtyeen trumpetistin Janne Kivistön käsialaa. Erikoista sellaista, sillä se rakentuu kapellimestarin mielen mukaisesti, joka esityksessä erilaiseksi. Jokaisella soittajalla on nuotillaan neljä teemaa, neljä riffiä, neljä iskua ja neljä loppua. Kapu näyttää käsimerkein kuka tai ketkä soittavat ja mitä milloinkin. Omallalaillaan maittavan muikeata…
Kakkonen on Sonny Heinilän tuttua 90 -lukua. Tasaisen varmaa ja massiivista. Ilman sen kummempia irtiottoja. Sooloa irrottelee luritellen Juvenalian kapu, saksofonisti Olli-Pekka Tuomisalo.
Kolmonen on bändin entisen jäsenen Tapio Aunun käsialaa, jossa liikutaan kepein tanssitöppösin swingaillen. Kevyen ilmavasti ja tömäkällä sydänsykkeellä. Kokonaisuutta kuorruttaa trumpetisti Lutz Goerken ja kitaristi Oskari Kaileksen sooloripaukset.
Nelonen on balladi, jonka Henrik Otto Donner sävelsi Karjaa Big Bandin aikoina 1992 Tuomisalolle. Kauniin laahaava rytmitys soi kuitenkin sävyisän eteenpäin vievänä. Leppoisana, mutta nimensa mukaisesti; some things are the same, some different.
Onneksi seuraavalla raidalla Savolaisen Jarmon Beats Me saa veren jälleen juoksemaan. Harmillista, että tämä mestarillinen pianisti poistui joukostamme aivan liian aikaisin yläkerran jazzareihin. Jampen musiikissa oli sitä jotain, niin tässäkin. Kokonaiskirjon moninaisuus kuulostaa hyvältä ison orkesterin esityksenä, vaikka kompin §§peruskuvio on yksioikoista. Täräkkä kitarasoolo antaa lisämakua hyväänoloon.
Toisen puolikkaan aloittaa vanhemman Heinisen Fanfaari. En tiedä, mikä kunniaksi, mutta kepeän kevyen moniäänisesti se kuitenkiin liikkuu. Toteutuksessa keskenään kilpailevat soinnit loppuvat äkisti kellon osoittaessa reilut puolitoista minuuttia.
Sitten ollaan lähellä perinteisen big band musiikin syvintä olemusta. Seesteistä siveyttä. Liihottavan tahdikasta liitoa, jossa selvät perusrakenteet muodostavat soivan, kauniisti askeltavan kokonaisuuden. Jonkinlainen pidättyvyys ja herkkyys nostavat tunteellisuuden esiin.
Kolmannaksi viimeinen raita vie kuulijat kissatalon ihmeelisyyksiin. Ilkka Rantamäen 1980 -luvun lopulla säveltämä biisi saa erilaista liikettä niveliin edellisen Pekka Toivaseen jälkeen. Alkunaukaisusta lähtien liikkeelle kissamaisen tasatanakkaa tepsuttelua. Omalla tavallaan köyristellen ja venytelleen. Peruskomppi jauhaa samaa tahtitaustaa. Kitarasoolo piristää. Leikki loppuu ehkä liian lyhyeen…
Toiseksi viimeinä harrastetaan bussimatkailua. Tämä Nyqvistin sävellys vie jonnekin, liekö pohjanmaalaisille lakeuksille. Oskari Kaileksen kitarasoolo antaa bussimatkalle luksusta, muuten bussi purmuttaa tasatahtista kilometrien nielentää. Löpöä palaa ja matka joutuu.
Aakkosten viimeisenä kirjaimena on Ö. Niin tämän levyn finalisoi Janne Kivistön Sananvaihtoja Ö. Mainion kiusoittelevasti, vapaamuotoisen vivahteikkaasti. Tuntuu aivan kuin kapu olisi naukkaillut sopivasti yksitähtistä ja purkaisi nousuriemuaan ison orkesterin kautta. Pirteän monitahokas loppusoitto.
Juvenalia osoittaa tällä levyllä osaamisensa. Ja hyvinhän se suoriutuukin urakastaan. Miellyttävän moni-ilmeinen ja vaikeusasteeltaan vaihteleva kokonaisuus saa kuulijan hyvälle tuulelle. Neljännesvuosisadan takaiset kappaleet onnistuvat pääosin näin tuorestettuna hyvin. Tosin väkevää vapautta ja irtiottoja olisi tietyin osin kaivannut nykyista enemmän, koska evästä niihinkin olisi ollut. Niin kappalerakenteissa kuin soittajissakin, mutta hyvä näinkin…
Tie yhä ylemmäksi on avoinna. (OR)
Juvenalia Big Band
Olli-Pekka Tuomisto, kapellimestari, saksofoni, 5. trumpetti
Saksofonit: Okko Taalas, Nora Särs, Riikka Hollman, Selina Vanninen, Tuikku Anttila, Arttu Hakkarainen, Samuli Jokinen
Pasuunat: Alli-Maiju Hurmola, Aino Raula, Mari Tammisto
Trumpetit: Lutz Goerke, Janne Kivistö, Martina Henriksson, Vesa Vuopala
Komppi: Oskari Kailes kitara, Hannu-Pekka Ylimommo piano, Juho Suominen basso, Topias Kupiainen rummut
Äänitys, miksaus, masterointi Oskari Kailes
01. Sananvaihtoja A (Janne Kivistö) 4:30
02. On The Coast (Kari ”Sonny Heinilä) 4:39
03. Ain’t She Sweet (Tapio Aunu) 3:25
04. Some Things Are The Same, Some Different (Henri-Otto Donner) 4:44
05. Beats Me (Jarmo Savolainen) 5:13
06. Fanfaari (Paavo Heininen) 1:35
07. Soft-Ware (Pekka Toivonen) 4:00
08. Cat House (Ilkka Rantamäki) 2:18
09. Bus Ride (Ralf Nyqvist) 3:45
10. Sananvaihtoja Ö (Janne Kivistö) 4:02