Lauantaina Lokkilavan viimeistä edellinen esitys oli ehkä yksi tämän vuoden festivaalin odotetuimmista konserteista. Verneri Pohjola Group oli tulossa lavalle soittamaan ylistetyn Pekka -levyn materiaalia. Tuolla levyllä siis Verneri versioi edesmenneen isänsä Pekka Pohjolan musiikkia yhtyeensä kanssa, missä soittaa mainio ryhmä tämän hetken suomalaisen jazzin merkittävimpiä nimiä. Vernerin ohella ryhmässä soittivat Teemu Viinikainen (kitara), Tuomo Prättälä (piano ja kosketinsoittimet), Antti Lötjönen (kontrabasso) ja Mika Kallio (rummut).
Pelkästään ajatellen tätä kokonaisuutta Lokkilavan tuntumassa oli juuri klo 19.00 oikea hetki olla paikalla. Lavaan ääreen kokoontuikin niin suuri määrä ihmisiä, ettei kaikille riittänyt istumapaikkaa penkeillä. Väkeä oli paljon ja mikä hienointa, he olivat tulleet kuuntelemaan eikä poukkoilemaan lavan eteen.
Onneksi myös järjestäjät olivat tällä kertaa hereillä ja ohjeistivat lavan eteen tulleet ihmiset istumaan maahan. Näin kukaan ei jäänyt seisoskelemaan kaikkien eteen ja latistanut tunnelmaa, sillä ainakin suomalaisittain ajatellen oli lupa odottaa sykähdyttäviä kuunteluhetkiä.
Mestaribasisti Pekka Pohjolan säveltämä musiikki on ollut monille musiikin ystäville erittäin merkittävää. Hänen poikansa Verneri Pohjola on jo vuosikaudet tehnyt nousujohteista uraa, ensin kotimaassa, mutta hänen potentiaali huomattiin jo varhaisessa vaiheessa rajojemme ulkopuolella. Tänä päivänä hänen kansainvälinen uransa on hyvässä vauhdissa.
Vuosien ajan Verneriltä oli tivattu ihan harmistumiseen asti luoda Pekan musiikista oma projekti. Verneri on sanonut asian olleen vaikeata hänelle ja hän joutui kypsyttelemään sitä pitkään.
– Pekan kuolemasta lähtien ajatuksissa on ollut, että jossain vaiheessa tällainen projekti pitänee toteuttaa. Soitin Pekan kanssa muutamina vuosina siinä ”Vähällä sähköllä” -bändissä mukana. Itselleni se ei kuitenkaan ollut sellaista luontevinta aluetta esittämisen suhteen. Pekan musiikin esittäminen omana toteutuksena tuntui jollain tavoin vaikealta sisäistää. Siksi mielessäni oli, että tällaisen projektin toteuttaminen pitää olla omaehtoista. Jos joskus toteutus tulee ajankohtaiseksi, niin haluan muokata musiikin omien ajatusmallien mukaisesti enemmän jazzsisältöisenä, kuitenkin versioiden tulisi kunnioittaa alkuperäisiä biisejä.
Alku tähän projektiin ryhtymisestä käynnistyi sitten lopullisesti vasta, kun Jukka Perko oli esittänyt hänelle ao. projektin luomista eräänlaisena tilaustyönä viime vuoden Viapori Jazzia varten. Siinä vaiheessa se alkoi tuntua mahdolliselta Vernerille toteuttaa. Hänellä oli ollut mielessä ajatus luoda jotain hieman sähköisellä soundilla vahvistettua musiikkia ja tässä projektissa sen mukaan otto tuntui luontevalta. Näin ensiesitys näki päivänvalon Suomenlinnassa ja sen jälkeen se esitettiin myös viime syksyn Tampere Jazz Happeningissa.
Aloituksena kuultu Kätkävaaran Lohikäärme oli myös Pekka Pohjola Groupin vuonna 1980 julkaistun ja samalla kokoonpanon ainoaksi jääneen studioalbumin nimi. Sen perään yhtye jatkoi suoraan kappaleella Nipistys, mitkä kaksi olivat kuin pitkä yhteen sovitettu teos. Pekka -levyn kappaleista saatiin kuulla näiden lisäksi versiot myös kappaleista Inga ja Mä, Ensimmäinen Aamu ja viimeisenä soitettu Benjamin.
Nämä olivatkin niitä kappaleita, mitkä ovat aina olleet Vernerille mieleisimpiä Pekka-isänsä tuotannosta. Osin ehkä siksi soittamisen tunnelma oli syvällisen motivoivaa ja konsertista muodostui hieno kokonaisuus. Konsertti oli herkullista kuunneltavaa, sillä tällä ryhmällä on aivan julmettu määrä taitoa kääntää soittaminen improvisoinnin kautta aivan uusille urille pitäen kuitenkin perusidean mukaisen linjauksen johdonmukaisesti mielessä. Siitä kumuloitui sisäinen tunteen palo, mielikuvituksellinen värikkyys ja taiteellinen huippuälykäs toteutus. Tulkinnat eivät seuranneet suoraviivaisen orjallisesti samoja kaavoja, mitä kuultiin esim. viimeksi Bremenissä Jazzahead! -tapahtumassa. Tosin siellä esitysaika oli täsmällisesti rajoitettu 30 minuuttiin, mistä ei tehty poikkeuksia, https://youtu.be/YKEMftzEIpg.
Kokonaisuuden miellyttävyyttä lisäsi Maukka Siiralan läsnäolo miksauspöydän takana. Maukka oli kutsuttu Poriin ainoastaan tätä keikkaa varten. Olisi ollut syytä antaa hänelle enemmänkin tehtäviä, sillä hän oli ainoa miksaaja, joka todella osasi hommansa. Kaikenkarvaiset yhtyeiden omat miksaajat eivät näin olisi päässeet pilaamaan esityksiä pelkillä bassoefekteillään ja aivan järjettömillä äänenvoimakkuuksillaan.
Pori Jazz 2017 lauantai 15.7.2017
Lokkilava
19:00 Verneri Pohjola Group
