The Northern Governors avasi Puistobluesin pääkonsertin vauhdikkaasti Vanhankylänniemessä lauantaina 27.6.2015 . Bändi on kotimaisen soulin ja jazzin osaajista koottu bändi, jonka jäseniä yhdistää jämerä kokemus sekä vankkumaton intohimo mustaan rytmimusiikkiin. Yhteinen tuotos liikkuu tanakasti soulin maailmassa, yhdistellen näppärästi mm. Stax- ja Motown-merkkien, Detroitin ja soft soulin elementtejä soivaksi kokonaisuudeksi.
Yhtyeen johtohahmo, trumpetisti Jorma Kalevi Louhivuori esiintyi basisti ja multi-instrumentalistin Osmo Ikosen kanssa ensimmäistä kertaa jo kuusivuotiaana – tuolloin tiernapoikana. Tiernapoikien mysteerinäytelmää ei nyt kuultu, mutta vahvaa soulia ja rytmibluesia sitäkin enemmän.
Monissa jazzyhtyeissä vaikuttavien jäsenten yhteisestä jamittelusta kasvaneen kokoonpanon debyyttialbumi This is The Northern Governors julkaistiin jo 2012. Poikkeukselliseksi debyyttikiekon teki julkaisija, jazzin ja soul-jazzin esitaistelija, Blue Note -levymerkki. Ennakoitua kansainvälistä uraa yhtyeelle ei vielä ole oikein avautunut, mikä vaatisi ehkä paljon ulkomaisia kontakteja, toimivan verkoston ja kansainvälisen levytyssopimuksen.
Mutta kaikki aikanaan, alussahan vasta ollaan ja bändi voi ammattikuuntelijan roolissakin nyt ensimmäisen live-kokemuksen jälkeen varauksetta kiittää. Puistobluesin avaussetti oli tuhtia soulbändin ”All rise! Now!”-meinikiä alusta loppuun. Soolosuoritukset olivat maukkaita ja kohtuumittaisia, yhteinen konsepti oli tiukka ja time pelasi tarkasti. Rauhallisia balladeitakin soitetaan, mutta konserttilive -tilanteessa sellaista tarvitsee vähemmän.
Yhtye sai kuitenkin kovin epäkiitollisen tehtävän; virittää auringonpaisteessa paikalle saapuvaa festariheimoa kuumiin juhlatunnelmiin ja saada ruohotanssit aikaan – sellaiseen ei NG aivan yltänyt, mutta tehtävähän oli mahdoton. Bändi olisi pitänyt laittaa päävieraan, valovoimaisen kitaristi/laulajan Robert Crayn lämppäriksi ja tunnelman kohottajaksi.
Jäyhää suomalaisyleisöä ei saada aamupäivällä bilettämään, ja lisäksi NG-setti on ennen muuta yökerhomusiikkia ja tarkoitettu toisenlaisiin olosuhteisiin. Pääasiassa omista biiseistä koostuva repertoaari ei oikein herätä nostalgisia tuntojakaan, vaikka taiteen sääntöjen mukaan laadittuja ovatkin.
Ja vielä yksi asia: Northern Governors ei ole hevibändi. Kummallisesti oikeastaan koko iltapäivän toiminut miksaus korvattiin möykällä ja se on aina huono ratkaisu.
Yhtyeeltä hieno setti siltikin. Ylen välittämässä Pori Jazzin keikkataltioinnissa Osmo spiikkasi itsensä: ”Mie oon Ikosen Osku ja mie soitan bassoo!”. Siis rentoa ja tärkeilemätöntä meininkiä – siinä se on.
Tämä juttu toimii
”-Halusin perustaa yhtyeen, joka saa ihmiset tanssimaan ja jonka musiikillinen pääpaino olisi rytmimusiikissa, mutta musiikin tulisi olla itse sävellettyä tai yhtyeen jäsenten kappaleita. Aiemmat jazzyhtyeeni saivat ihmiset tanssimaan mielen tasolla, mutta eivät fyysisesti. The Northern Governors muutti tämän.” (Jorma Kalevi Louhivuori, Teostory)
Yhtyeen settiä on rakennettu juuri tässä katsannossa; kulkevia puhallin- ja kitarariffejä, paljon tiheärytmisiä lauluja, joissa sanarytmikin säksättää enimmäkseen oikeaoppisesti musiikin tahdissa – siis englanniksi, lyhyttavuisin sanoin. Osmo itse on erinomainen soul-tulkitsija, ja myös Jorma Kalevi osoittautui päteväksi laulajaksi.
Trumpetistina mainetta niittänyttä Louhivuorta ei juuri kuullakaan laulajana tämän bändin ulkopuolella. Hyvin se meni. Prosessoitu trumpettisoundi taas ei oikein tahdo istua tähän soul-konseptiin.
Osmon bassostemmat ovat paikoin aika konstikkaita, mutta samanaikainen laulu ei häiritse – pulssi säilyy ja tunnelma on korkealla. Kolmesta mieslaulajasta (kitaristi Petteri Sariola) pidin eniten juuri Osmon räiskyvistä ja intensiivisistä lauluosuuksista.
Yhtye on tunnettu myös kauniista ja seksikkäistä taustalaulajistaan, jotka vetävät hienoa stemmaa. Puistoblues osoitti bändin toimivan laadukkaasti myös miesvetoisena yhteisönä.
”-Suuresti soivassa, lähinnä verisukulaisista kootussa yhtyeessä on runsaasti solistisia voimavaroja, jotka ovat ennen kaikkea komean kokonaisuuden palveluksessa.” (Harri Uusitorppa, Helsingin Sanomat)
Laittamattomasti sanottu, vain Uusitorppa voi viestittää jotakin noin korkealentoista. Nepotismia tähdellisempänä täytyisi kai kuitenkin pitää muusikoiden korkeaa ammattitaitoa ja valmiutta heittäytyä musisointiin ja yleisöfiiliksen boostaamiseen. Ja muusikko tuo aina yksilöllisen panoksensa yhteisön palvelukseen – muussa tapauksessa häntä tavataan kutsua sooloartistiksi. Niin nytkin.
Puistoblues lauantaina, pääkonsertti Vanhankylänniemessä The Northern Governors
Osmo Ikonen basso, laulu, Jorma Kalevi Louhivuori trumpetti, laulu, Ville Vannemaa saksofoni, laulu, Petteri Sariola kitara, laulu, Mikael Myrskog koskettimet, Jyri Sariola rummut, Jay Kortehisto pasuuna, laulu, Joonas Kaikko perkussiot
