Taivaalla ei tainnut olla pilven pilveä ja aurinko paistoi, mutta ei ollut kuuma, sillä sopiva tuulenhenkäys toi mukanaan viilennystä. Kaiken kaikkiaan oli mitä parhain festivaali-ilma ulkokonsertteja varten. Arenan tienoille oli saapunut iltaa kohti mentäessä noin 8000 ihmistä, mikä oli mielestäni hyvä alku.
Kokoonpanoja lavalla oli neljä ja sama määrä musiikin eri suuntauksia. Vaihtoehtoja oli suomalaisesta “torvisoittokunnasta” jamaikalaiseen legendaariseen reggae musiikkiin. Valtavan ison orkesterin luomasta räväkästä R & B soundista sielukkaaseen soulpoppiin. Niin, tai oikeastaan lavalla oli vain kolme orkesteria, sillä avaus kokoonpano The Bad Ass Brass Band, ei ollut lavalla, vaan soitteli yleisön keskellä taustalla. Tästä ei tullut mielestäni mitään kuulutusta ja lavan edustalla ihmeteltiin vain, kun Jamaikan Legendat tekivät lavalla “Soundcheckiä” ja homma olisi pitänyt jo lähteä liikkeelle. Vasta “varttia” myöhemmin tilanne tajuttiin, mutta siltikin tämä oli yllätys monille kuvaajille, joista osa lopulta “missasi” koko yhtyeen.
Suomalaista vaskimusiikkia yhdistettynä haitarilla ja viululla New Orleans hengessä kuultiin siis Arenan nurmikolla kaukana lavasta. Vanha viime vuosisadan alkupuolella Louisianan rämemailla mustien keskuudessa syntynyt perinnejazz elää ja voi hyvin synnyinseudullaan, missä sitä voi kuulla lähes päivittäin monien orkestereiden toimesta. Muualla tätä torvisoittoa kuitenkin kuulee harvemmin. Siksi kotimainen The Bad Ass Brass Band on hyvin tervetullut kokoonpano tähän joukkoon. He soittivat katu uskottavaa marssimusiikkia hauskan ironisesti ja välillä jopa anarkistisen punkkaavasti. Niin, tosiaan katusoittoa tämä nimenomaan on, karnevaaleissa, hautajaissaattueissa tai kadunkulmassa esitettävää rehellistä kaiken kansan iloista musiikkia.
The Bad Ass Brass Band on kuitenkin ottanut mukaan kotimaisen aspektin hyvin vahvasti. Soitto ei ole täysin yksi yhteen tyypillisen NO brass bandin esityksiin, vaan kotimainen, Balkanin ja juutalaisten klezmer kansanperinne on lujasti mukana yhtyeen esiintymisessä. Kansanlauluja ja aivan rehellistä humppaa yhdistellen on saatu aikaan hauskan jytäävää ja koko kansan mieleen painuvaa rallatusmusiikkia, jonkinlaista vaihtoehto musiikkia siis, koko kansan riemuksi.
Tämän 10 hengen yhtyeen pääosissa ovat ensisijaisesti vaskipuhaltimet, trumpetit, saksofonit, pasuunat, baritonitorvi ja sausafoni. Torvien rintamaan on yhdistetty kitara / banjo yhdistelmä lisättynä haitarin ja rumpujen luomalla yhtenäisellä “rytmipalikalla”.
Torvet tuuttaavat ilmaan raastavan rahvaanomaista ja rosoista palavilla hiilillä liekitettyä sävelten sekamelskaa. Laulut huokuvat miehistä, entisten häjyjen aikaansaamaa, raavasta uhoa. “Ruoskaa, Ruoskaa, juoskaa juoskaa, Herran syliin suljemme, Herran tähden kuljemme ja uskomme on erheetön, tarkoitusperämme vilpitön, rakkaudella on rajansa, mutta uskomme on virheetön”. “Huh hah hei taas Kosto Murheet Vie, epäonnen laitan kiertämään, käyn kostoon”. Enpä ole varma tuliko sitä ruoskaa tai kostoa, sillä itsekin “missasin” puolet yhtyeen soitosta. Yhtye räksytti eteenpäin torvet tötteröllään, rennon räväkästi, kuin tuskaa tunteva, kiemurteleva rapu, kiehuvassa vedessä, hulluutta uhkuen, rytmiä ja pauketta aikaansaaden, jota kansa saattoi suu ammollaan ihmetellä ja ihastella. Nämä kaverit eivät turhia ujostelleet, Välillä tuntuu siltä kuin roskajoukkio olisi liikkeellä. Yhtyeen oma kuvauksen mukaan “tämä orkesteri on poliisisoittokunnan vastakohta. Roskaväen rosvojoukkue, horjuva karavaani ja ketkuretkue, jonka torvet leiskuvat tulta ja testosteronia, ja laulu huokuu nousuhumalaista uhoa”.
{youtube}2946uFWJPYc{/youtube}
Letkeästi jatsillista reggaeta
Kitaristi Ernest Ranglin, pianisti Tyrone Downie, rumpali Sly Dunbar ja basisti Robbie Shakespeare ovat lyöttäytyneet yhteen projektityönimellä Jamaican Legends 2012. Alkujaan pianon takana piti olla Monty Alexander, mutta sairastumisen vuoksi hän ei saapunut Poriin ollenkaan. Jamaikan itsenäisyyden taivalta tulee tänä vuonna täyteen 50 vuotta. Tämä on myös synnyttänyt tämän kokoonpanon, mikä tulee olemaan koossa vain tämän vuoden ajan. Maailmanlaajuisella kiertueella yhtye juhlistaa samalla itsenäisyyden merkkipäivää ja tekee jamaikalaista musiikkia tunnetuksi maailmalla.
Ernest Ranglin on yksi Jamaikan populäärimusiikin “kummisedistä” reggaen, raggan ja skan alueella. Tyrone Downie on yksi merkittävimmistä ska soundin kehittäjistä. Hän oli myös Bob Marley and The Wailers yhtyeen kosketinsoittaja aikanaan 1970-luvun puolivälistä alkaen ja on omaksunut aidon reggeaen mahtipoljennon ja on tämän musiikin suuntauksen legendaarisimpia soittajia. Sly Dunbar ja Robbie Shakespeare ovat yhtenäinen parivaljakko. He ovat yhdessä olleet luomassa modernia rytmitaustaa lukemattomiin lauluihin ja sävellyksiin.
Esitys tuntui olevan yleisön mieleen, sillä reggeaen rytmi on hitaan letkeää ja melko yksinkertaista ja tanssittavaa. Niinpä lavan eteen kerääntyi ihmisiä heilumaan. Itse olin hieman pettynyt esitykseen, sillä se oli laadittu liiaksi pelkästään basisti Robbie Shakespearen ehdoilla. Basso siis jumputti voimakkaasti yli kaiken jättäen muut soittimet välillä täysin pimentoon. Pitääkö basson olla johtosoitin, en tiedä, kait se voi tällaiseen musiikkiin istua. Nyt kuitenkin basson ylivalta jytkytti tasaisen tappavasti tömähtäen rintaan ja sydänalaan. Ranglinin kitaran soitto ei kuulunut kunnolla kuin silloin, kun hänelle annettiin selkeästi soolovuoro tai kun hän soitti vuoropuhelua rumpali Slyn kanssa. Välillä tätä vuoropuhelua käytiin myös basson ja kitaran kesken, mutta silloinkin Shakespearen basso jymähti yli.
Välillä kuului kummallisia säröääniä, olivatko ne tarkoituksella käytettyjä tehokeinoja, todennäköisesti, tai sitten ei. Mene ja tiedä. Rumpali Sly Dunbarin rummuista tuotettiin joka tapauksessa näyttävän tehokasta efektoitua soundia, mikä oli aika jännittävän kuuloista ja herätti mielenkiintoa.
{youtube}YSgRQY2CDO4{/youtube}
Reipasta ison orkesterin rytmiloikkaa
Jools Holland on säveltäjä, pianisti, orkesterin johtaja ja BBC 2 musiikkiohjelman “Later with Jools Holland” tuottajajuontaja. Intohimoinen rakkaus musiikin esittämiseen on vienyt hänet nuoruuden pienistä satamakuppiloista suuren Rhythm & Blues orkesterin johtajaksi ja sitä kautta miljoonien levyjen myyjäksi. Kun kuuluisa blues pianisti Dr. John kerran yhdessä levynäänitys sessiossa halusi vaihtaa yhden kappaleen soittimeksi kitaran, niin ainoa henkilö, jonka hän halusi pianon taakse, oli Jools Holland.
Hollandin nykyinen Rhythm & Blues Orchestra koostuu 20 soittajasta ja laulajasta. Siinä on 12 puhaltajaa, pianisti, urkuri, rumpali, kitaristi, basisti ja kolme naislaulajaa. Soittajista merkittävin on Lavis Gilson, joka on ollut Hollandin luottorumpali jo 25 vuoden ajan. Gilson esittikin aivan huikean neljäminuuttisen rumpusoolon, mikä tuntui saavan yleisön aivan haltioituneeksi. Orkesteri esiintyy vuosittain arviolta puolelle miljoonalle kuulijalle ympäri maailman. Orkesterin levytyksistä moni on noussut Brittilistojen kärkipäähän. Hollandin erikoisalaa ovat R & B boogie-woogie tyyliset rytmikuviot ja siitä saatiinkin aivan huima näyttö eilisessä lavaesityksessä. Se oli hurjaa kyytiä, sellaista reipasta menoa ja meininkiä, mistä tällainen jazzin peruspuristikin tykkäsi. Keskitettyä täsmällisesti kohdistettua tykkitulta.
Lavalla kävi useita laulusolisteja, kuten Hollandin tytär Rosie May Holland ja erittäin matalaääninen Louise Marshall ja pasuunarivistössä soittanut veteraanimuusikko Rico Rodrigues, joka kävi laulamassa, mutta en tiedä miksi. Orkesterin pääsolisteina toimivat yleensä joko Sam Brown tai Ruby Turner. Porissa yhtyeen laulajana toimi Jamaikan Montego Baysta 9-vuotiaana Englantiin muuttanut Ruby Turner. Hänellä on voimakas ääni, mikä on tyypillistä gospel-taustaisille laulajille. Hän on tehnyt yhteistyötä Hollandin kanssa pitkän aikaa ja hän vahva ja voimakas ääni sopii kuin nakutettu tällaisen ison orkesterin solistiksi. Hänessä on sitä samaa valtavaa +50v energiaa kuin mitä on totuttu näkemään ja kuulemaan Sharon Jonesin esityksissä. Mahtava ääni ja uskomaton “draivi”. Hänen gospel-pohjaiset R&B rytmiset laulunsa ovat yksinkertaisesti henkeäsalpaavan lamauttavaa kuunneltavaa. Hän sai Kirjuriluodon yleisön säteilemään ja riehaantumaan.
{youtube}peLabLoXIcQ{/youtube}
