Ilkka Virto ehti olla monenlaisessa musiikkipuuhassa mukana vuoden 1958 jälkeen hänen aloittaessaan oppikoulun Helsingin Uudessa Yhteiskoulussa. Kotona tutuksi oli tullut basson ja tuuban muhkeat äänet, sillä isä-Alpo soitti Poliisien soittokunnassa. Soittimet houkuttelivat nuorta miestä heti kun hän jaksoi pidellä niitä pystyssä. Sittemmin omimmaksi instrumentiksi valikoitui pasuuna, mutta myös kornetti soi kauniisti hänen käsissään ja samettisen pehmeä laulu sopi erinomaisesti vanhemman jazzin tulkintaan. Ilkan kanssa ovat soittaneet kaikki pääkaupunkiseudun perinteellistä jazzia soittavat muusikot unohtamatta 70-luvun big bändejä ja puhallinorkestereita.
Ilkka Virton dixieland-tarina alkoi joskus 70-luvun alkupuolella Storyvillen naapurissa sijaitsevassa Bottan talossa. Bottalla kotipesäänsä piti East Bottom Dixiemen, jonka riveissä soittaneet muusikot myöhemmin ovat muodostaneet Storyvillen kantabändien ydinjoukon. Ilkan lisäksi siinä soitti Pekka Mesimäki, veli Mikko, Iiramon veljekset Matti ja Pekka, Heikki Sandrén ja Jukka Järvelä.
Puhallinorkesterikokemusta kertyi mm. Tuomiokirkon Puhallinorkesterissa ja big band musiikkiin Ilkka tutustui Grani BB:ssä ja Finnair Pilot BB.ssä. Ilkalle soittamisesta tuli muutamaksi vuodeksi ammatti. Kalevi Falkin orkesteri kiersi Suomea ja kutsuttiin myös esiintymään ruotsinsuomalaisille. Ryhmä säesti mm. Katri-Helenaa.
Mikko Virto kertoo veljensä muusikkouran alkutaipaleesta; Corville Bandin ”esibändi” on 1960-luvulla syntynyt Karamäki Quintet. 1960-luku oli musiikillisen heräämisen vuosikymmen monelle sen ajan teinille, joiden musiikillista tietoisuutta ja sen myötä toimintaa lisäsivät mm. levysoitinten ja kannettavien transistoriradioiden yleistyminen. Suosittua oli myös jazz-levyjen kuunteleminen, usein sitäkin tehtiin porukalla. Nuorison suosiossa olivat tietysti myös elokuvateatterit, joissa joskus näytettiin myös musiikkielokuvia.
Jukka Järvelä: Kuvassa vedämme Cheekin tapaan stadionin täyteen. Tai se on oikeastaan Velodromi eikä se tullut ihan täyteen vaikka jokunen kuitenkin, kun taisi olla silloisen kouluni liikuntapäivä. Kuva on suurin piirtein vuodelta -65 ja hommissa ovat itseni lisäksi rumpali Ossi Järvi, basisti Klaus Thorström, pasunisti Ilkka Virto ja saksofonisti Jarmo Karamäki. Kaksi viimeksi mainittua soittavat edelleen, usein kanssani ja melkein aina sisätiloissa.
Ilkka ei ollut some-ihmisiä, pikemminkin vähän vastaan kaikkea hänen mielestään ns. joutavaa sosiaalisuutta. Hän ei kaivannut suuria otsikoita, mutta soittaa hän tykkäsi ja vaikutti mitä suurimmassa määrin myös monen musiikilliseen kehitykseeni. Moni nykyisistä Ilen kavereista tunsi hänet jo 1960-luvulta ja aika monelle hän edusti kokonaista soittajasukupolvea.
Facebook on täyttynyt muisteluista, joista ohessa muutamia.
Harri Aavaharju: Meille monelle tärkeä ystävä ja muusikko Ilkka Virto soittaa jatkossa muistoissamme. Ilkka opasti meitä nuorempia dixielandin saloihin ja oli luotettava sideman aina kun pelimannia tarvittiin. Olit tärkeä henkilö, kun Classic Jazz ry nostettiin nykyiseen arvoonsa 90-luvulla. Pasuunan lisäksi Ilkan trumpetin soundi ja lauluääni olivat aina tunnistettavia ja soivat kauniisti.
Niklas Andersson: Ilkka oli todellinen pelimanni, joka osasi hyvällä tyylitajullaan ja improvisointitaidoillaan täydentää minkä tahansa bändin kokoonpanoa genrestä riippumatta pasuunallaan, kornetillaan sekä käheällä lauluäänellään.
Gregory Stafford: I send my condolence’s from New Orleans to the family and musicians Illka was able to share memorable moments with and perform with throughout his life
René Gothoni: Lämmin osanottoni. Muistoissani hän elää elämänmyönteisenä ja ihmisystävällisenä, auttavana ja taitavana muusikkona. Soitto A Simple Melody kappaleessani tulee kiitollisena mieleen.
Teppo Salakka: Classic Jazz ja Otava oli meidänkin teidemme risteyskohta. Muistokseen vaikkapa “Jump For Joy” -levyltä (Grani Big Band) samanniminen raita, jossa Ile irroittelee mahtavan tyylikkään pasuunasoolon! Sain mitä tilasin, kuten hänen kohdallaan aina. Muistot säilyvät.
Koko Classic Jazz yhteisö jää odottamaan Mikko Virton päivityksen toteutumista. -Äänitimme Corville Bandin kanssa toukokuussa albumillisen verran materiaalia, joka jäi Ilen viimeiseksi “esiintymiseksi”. Kun tämä materiaali julkaistaan -joskus alkusyksystä, voimme porukalla kokoontua muistelemaan Ileä.