Pimeä lava. Liikehdintää pimeydessä. Yksinäisen kitaran sointuisat sävelet. Valot leimahtivat violettiin. Orkesteri yhtyi lavan keskellä kitaroivaan naiseen… Bluesin kuningatar Erja Lyytiseen…
Väkevän tunteikas kitarointi ja siihen yhtyvä voimakas laulu saivat Pieksämäen Poleenin liki parisataapäisen joukon vaipumaan sinisävelten nirvanaan. Tunnetilaan, joka alku-ujostuksesta selvittyään kasvoi illan konsertin aikana huippuklimaksiin. Saliyleisö sai kokemuksen, jollaista herkkua heille harvoin tarjoillaan.
Kuopiolaislähtöisestä Erja Lyytisestä on kasvanut tällä vuosituhannella huippublueskitaristi, joka kestää myös kansainvälisen vertailun. Jopa Englannissa, jonne normaalisti on erittäin vaikea saada jalansijaa. Erjan lähtöpotkuna kitaroinnille ovat omat vanhemmat, sillä hänen isänsä on kitaristi ja äitinsä basisti-laulaja. Alunperin Erjan ura oli musiikin tyylisuuntien sekatyöläinen… lopullisen bluesherätyksen hän sai lienee Malmön opiskeluaikoinaan.
Ja hyvä näin, sillä Lyytinen osoitti Poleenissa tuolloisen valinnan olleen oikean.
Hänen tapansa ja taitonsa käsitellä kitaraan oli leikittelevän hallittua. Luistavaa slidea. Nyt ei ajettu yhden kitaran taktiikalla vaan lavavarikolla oli viisi erilaista kuusikielistä. Soittopelit vaihtuivat kappaleiden myötä. Ja kokonaisuus kulki konsertin alkuosan lämmittelyn jälkeen massiivisen voimakkaalla intensiteetillä. Molempien settien loppuosat olivat tosi huimaavat. Ne saivat jopa pieksämäkeläisyleisön palkitseviin hurraahuutoihin…
Lyytisen lauluosuudet ovat vuosien saatossa myös kehittyneet erinomaisiksi. Äänen väkevyys ja vahvuus sekä äänirepertuaarin laajuus ovat kasvaneet nautinnollisiksi. Iän myötä ääneen tulee varmastikin vielä ripaus lisäkarismaa, jolloin se saa raastavaa sinisävyistä lisäpotkua.
Lyytisen mainiona aisaparina ja rakkaana yhteistyökumppanina toista kitaraa soitti Davide Floreno, myöskin kitaristi isolla alkukirjaimella. Floreno sai muutamaan otteeseen konsertin aikana osoittaa taituruuttaan leadkitaristina, eikä suotta. Hänen “kaksintaistelunsa” Lyytisen kanssa kuuluivat myös illan ehdottiin herkkuhetkiin. Täydellistä nannaa….
Komppipari, rumpali Markku Reinikainen ja basisti Juha Verona tekivät taustalla juuri sen, mitä heidän pitikin. Tanakan tasavarma työstö ja taustalaulu tukivat kokonaisuutta hienosti. Tuohon samaan kategoriaan täytyy myös lisätä äänitekniikasta vastannut Kimmo Antikainen.
Lyytinen osasi ottaa yleisön mukaan konsertin toteutukseen. Hänen rento ja ihmisläheinen kosketuksensa sai ujon keskisavolaisen lyömään käsillään tahtia ja jopa laulamaan pyydettäessä. Kun Lyytinen vielä konsertin “jazzosuuden” aikana laskeutui lavalta ja läksi soittamaan yleisön joukkoon. Hän nousi katsomon laitaa soittaen ja seurustellen samalla lähinnä istuvien kanssa… hän oli yleisön oma tyttö….
Lyytinen on ansainnut Blues-kuningatar tittelinsa, tämä konsertti ei jättänyt siitä mitään epäselvyyttä. Sen sijaan se jätti poltteen saada kuulla ja nähdä lisää tätä huipputason erinomaisuutta. Ai, mitä kappaleita he soittivat? Onko sillä mitään väliä… uutta ja vanhaa… kaikki maittavan hyvää..
Keikan jälkeisissä jutusteluissa Lyytisen ja Florenon kanssa läpikäytiin vanhoja muistoja, meneillään olevan 24 keikan kiertueen puolivälinkrouvin tuntoja sekä tietysti reilun vuoden ikäisten kaksospoikien Massimon ja Danten kuulumisia.
– Pojat ovat tälla hetkellä Kuopiossa kolme yötä Erjan vanhempien luona… He ovat yleensä mukana ja sopeutuneet keikkaelämään yllättävänkin hyvin… Tuleva komppiryhmämme, olemme jo kaavailleet heille basson ja rumpujen hankkimista… hahhahhaaaa…
Menkää ihmeessä kuuntelulle ja heittäytykää täysillä sinisen maailman nautintoon…
Erja Lyytinen
Pieksämäki, Poleeni
19.2.2015 klo 19.000
Loppukiertuepaikat
20.2. Helsinki, Savoy-teatteri
21.2. Mikkeli, Naisvuoritalo
24.2. Tornio, Lappia-sali
25.2. Rovaniemi, Korundi
26.2. Oulu, Teatteri Rio
27.2. Raahe, Raahesali
28.2. Suolahti, Suolahtisali
03.3. Tammisaari, Karelia-sali
04.3. Lohja, Laurentius-sali
05.3. Imatra, Kulttuuritalo Virta
06.3. Lahti, Kalevi Aho Sali