Pori Jazz v. 1993 tarjosi monipuolista rytmimusiikkia perusjazzista fuusioon ja rokkiin. Erikoisimpia ryhmiä oli moderneista eurooppalaisista yhtyejohtajista koottu The United Jazz + Rock Ensemble, jossa soitti myös saksalainen pasunisti ja säveltäjä Albert Mangelsdorff (1928-2005). Hän syntyi Frankfurtissa ja hänen ensimmäiset instrumenttinsa olivat viulu ja kitara, jota hän soitti sodan loppuvaiheessa Gestapon (Geheime Staatspolizei) jäljittämissä salaisissa tilaisuuksissa, joissa esitettiin “degeneroitunutta juutalais-negroidista musiikkia”. Albert Mangelsdorffin johdatti jazzin salaisuuksiin hänen vanhempi veljensä Emil, lahjakas alttosaksofonisti.
Albert ryhtyi soittamaan pasuunaa 1948, edistyi nopeasti ja jo seuraavan vuosikymmenen alussa hän oli mukana arvostetun pianistin Hans Kollerin hard-bop-yhtyeessä. Hän soitti myös Hessenin osavaltion radio-orkesterissa ja johti sen soittajistosta valittua Jazz Ensemble-ryhmää.
Vuoden 1958 Newportin jazzjuhlilla Albert Mangelsdorff esiityi International Youth Band-orkesterissa. Pasunistin taitoa ja persoonallista tyyliä kuunteli myös Modern Jazz Quartetin pianisti John Lewis, jonka mielestä Mangelsdorffin osaaminen oli sen ajan ykköspasunistin J.J. Johnsonin tasoa. Pianisti ja pasunisti tekivät sittemmin yhteistyötä, tuloksena mm. albumi “Animal Dance” Zagreb Jazz Quintetin kanssa (1962).
Albert oli perustanut 1960 Frankfurtissa oman kvintetin, jossa hän ryhtyi työstämään uutta soittimensa multiphonics-puhallustekniikkaa, usean äänen ja laulun samanaikaista tuottamista. Saksalainen kulttuurisäätiö Goethe Institut rahoitti Mangelsdorffin yhtyeen laajan Aasian maihin tehdyn konserttikiertueen 1962, jonka aikana pasunisti-säveltäjä omaksui uusia rytmejä, sävelkulkuja ja harmonioita. Hänet kutsuttiin mukaan myös kansainväliseen avangardistiseen Globe Unit-orkesteriin, jonka riveissä oli myös moniäänisestä soitosta kiinnostunut brittipasunisti Paul Rutherford.
Mangelsdorff pystyi muuntautumaan muidenkin jazztyylien esittämiseen. Eräs hänen uransa alkuajan suosikkeja oli pasunisti-vokalisti Jack Teagarden. Uransa loppuvuosina Albert Mangelsdorff esiintyi ja levytti mieluiten trio-kokoonpanoillaan. Hänen 1970-luvun trionsa Trilogue, el.basistina Jaco Pastorius ja rumpalina Alphonse Mouzon äänitti Berlinissä 1976 albumin, jonka uralla on myös mainio “Ant Steps On an Elephant’s Toe”.
Upeaa jazzmodernismia levytti myöhemmin myös toinen Trilogue, jonka basisti oli Aril Andersen ja lyömäsoittaja Pierre Favre. Sen raidoista kannattaa kuunnella vaikka “Warbling Warbler” ja “Subconscius Skylark”. Manglesdorffia kiinnosti myös ornitologia – erityisesti lintujen äänet.