Kymmenisen vuotta sitten Leo Smith julkaisi kitaristi Henry Kaiserin kanssa erittäin innostavan levyn, jossa he tekivät kunniaa Miles Davisin Bitches Brew-sessioille. Nyt on näköjään jäänyt levy päälle, sillä nämä molemmat Cd:t kuulostavat edelleen aika samalta, vaikka samoja soittajia ei johtajan lisäksi olekaan. Toisin sanoen Wadadasta meinaa tulla uuden vuosituhantemme Bent Persson. Mikään syntihän ei ole käyttää idolin hyvää ideaa improvisaation lähtökohtana vaikkapa toistuvasti. Kuitenkin aikanaan mm. Lawson -Haggart Jazz Band levytti albumin King Oliveria, mutta siirtyi seuraavalla New Orleans Rhythm Kingsien musiikkiin. Miten hieno keksintö, ja tämä tapahtui jo 50-luvulla, kun em. esikuvien kulta-ajasta oli kulunut 30 vuotta!
Sellaiselle kuulijalle, joka ei ole kuullut tuota Kaiser-Wadada- julkaisua, tämä leikittely jääköön omaan arvoonsa, sillä tämä 2-CD on hienoa musiikkia ainakin kaikille jotka pitävät Davisista, Herbie Hancockista ja Jeff Beckistä. “Kultainen viisikko” soittaa nimittäin myös oikeata jazzjatsia funkin ohella, ja Down Beatin suosikki Iyer näyttää leikatut kyntensä svengijazzin osaajana. Organic onkin sitten varsin raju heavyjazz-yhtye, jossa on peräti kolme huippukitaristia. Tunnetuin lienee julkista kaksoiselämää viettävä Nels Cline; hän soittaa regressiivistä rockia megayhtyessä Wilco, ja melkein samaan aikaan toisaalla progressiivista jazzia mitä kummallisimmissa yhteyksissä. Tällä levyllä tulee jälkimmäistä ja raskaalla kädellä. Myös Brandon Ross on erittäin käytetty mies NYCin modernin polven levyillä. Michael Gregoryn jazzkrediitit ovat minulle tuntemattomia, mutta ei hän tällä levyllä ainakaan countrya soita.
Wadada itse siis on tyyliltään jäänyt hieman Miles Davisin fuusiokauden vangiksi. Molemmilla levyillä oleva piisi “South Central L.A. Kulture” voisi yhtä hyvin olla “Wadada Runs Woodoo Down”. Eihän Miles mikään huono vertauskohta ole, ja Smithin sävellykset ovat riittävän kiinnostavia samoin kuin soolotkin. Rytmiryhmät ovat parasta mahdollista. Ensimmäisen levyn kaksi huippurumpalia osaavat pysyä toistensa tieltä, ja varsinkin Organic-puolella AkLaff todistaa olevansa huippu myös rock-rumpalina.
Live-esityksiksi äänitykset ovat vallan erinomaisia, ja konserttitilanteessa tunnelmakin kohoaa selvästi helpommin kuin studiossa. Hyvät levyt konstailematonta fuusiota laidasta toiseen!
Golden Quintet
Wadada Leo Smith – trumpet
Vijay Iyer – piano, synthesizer
John Lindberg – bass
Pheeroan AkLaff – drums
Don Moye – drums
Wadada’s Organic group
Wadada Leo Smith – trumpet
Nels Cline – guitar
Michael Gregory – guitar
Brandon Ross – guitar
Lamar Smith – guitar
Okkyung Lee – cello
John Lindberg – double bass
Skuli Sverrisson – electric bass
Pheeroan AkLaff – drums
Rec. Live at Vision XII, NYC, 13.07.2008 ja Firehouse , New Haven, CT , 12.04.2009
CD 1
- Al-Shadhill’sLitany of the Sea
- Pacifica
- Umar at the Dome of the Rock
- Crossing Sirat
- South Central L.A. Kulture
CD 2
- South Centr…
- Angela Davis
- Organic
- Joy: Spiritual Fire:Joy
( kaikki sävellykset Wadada Leo Smith)