Taas lähti niinkuin svengi Istanbulista…
Asialla vuonna 1982 kyseisessä kaupungissa syntynyt ja nykyisin siellä taas vaikuttava rumpali Ferit Odman Quintetteineen. Voi sylky sentään, miten raikkaan retvakkaasti svengi kulkee. Suorastaan iloittelee… ei pelkästään Odmanin kapuloinnissa vaan koko soittokunnassa.
Odvinin varsinaiset musiikkiopinnot alkoivat Ruotsissa 1999, jolloin hän oli siellä vaihto-oppilaana. Paluu Istanbuliin Bilgin Yliopistoon, josta tie sittemmin johtit New Yorkiin improvisaatiokoulutukseen ja edelleen William Paterson Yliopistoon.
Sen peruja on myös tämä menevän svengaava levy. Levy, jossa raikkaus… yksinkertaisen hieno osaaminen ja sykkivä sielukkuus pelaavat loistavasti yhteen. Kaikki turha jippoilu on jätetty pois. On vain menevän nasakkaa Sonny Stittia, Oscar Petersonia, Charlie Parkeria ynnä muita mestareita…
Itse maestro työstää erinomaisella taimauksella että tunteella kalustoaan. Hänen soittotyylissään on ripaus improvisaatiota, jossa käytetään ansiokkaasti hyväksi koko soitinarsenaalia. Hän ei tunge liiaksi esille halliten erinomaisen aistikkaasti lyöntivoimansa ja kohteensa. Koulutus, osaaminen ja käytäntö natsaavat hyvin yhteen…det är jätte bra!
Sitä samaa täytyy sanoa koko poppoosta sillä komppiosaston basisti Washington tekee paksukielisellään todellisen “amerikkalaisen” kivijalan, jonka päällä on toisten hyvä svengailla. Ja heittäen itsekin väliin mukavasti jazzaavaa soolon tynkää.
Pianisti Bedikyan hoitaa hommansa myös hienosti. Komppi kulkee ja kilkuttaa rytmimattoa makoisasti. Jazzaavan oikeaoppiset sooloiloittelut hersyttävät kuulijaa. Hei nyt me soitetaan…
Trumpetisti Lynchilla on sitä nk. munaa soitossaan. Tyylikkäät soolottelut että yhteensoitot altisti Herringin kanssa saavat herisevän hyvänolon tunteen kulkemaan alahinkalosta korvien väliin ja takaisin. Eikä sovi altisti Herringiakaan moittia, sillä soitto irtoaa ja lentää kuin lintu kädestä…
Jokainen biisi omaa sen aidon amerikkalaisen jazzpoljennon. Sen aitouden ja perussoundin, jolla se täytyy soittaa. Näitä biisejä ja näistä tehtyjä levytyksiä on tuhottomasti, mutta siitä huolimatta tämä toteutus viehättää.
Lisäksi tässä levyssä on huomioitavaa se, ettei tähän ole väkisin tungettu omia kappaleita, vaan on “tyydytty” jo hyväksi todettujen sävellysten sovittamiseen ja soittamiseen. Tässä tapauksessa se miellyttää erinomaisen paljon.
Leppoisan svengaavaa boppia ja menneiden vuosikymmenten aitoa amerikkalaista mainstreamrytmiä. Pyhässä yksinkertaisuudessaan. Sielukkaan harmonisesti julkituotuna. Nautittavan hyvänä….
Liekö tempaistu sitten Turkin hihasta… mene ja tiedä! (OR)
Ferit Odman drums, Brian Lynch trumpet, Vincent Herring alto sax, Burak Bedikyan piano, Peter Washington bass
Recorded and mixed by Michael Brorby at Acoustic Recording, Brooklyn, NY, Usa april 17.-18.2008
Mastered by Paul Wickliffe at Skyline Productions, Warren, NJ, Usa May 14.2008
1. The Eternal Triangle (Stitt 5:41
2. Nommo (one) (Merritt) 0:55
3 Rob Roy (Peterson) 6:15
4. To Wisdom the Prize (Willis) 10:53
5. Tadd’s Delight (Dameron) 6:50
6. Nommo (two) (Merritt) 1:14
7. Mr. A.T. (Bolden) 8:00
8. An Oscar for Treadwell (Parker) 5:12
9. Good Times (Esen) 3:55
PS. Tapasin Ferit Odmanin viime keväänä Önder Focanin bändin mukana Liettuassa Klaipedan Jazz Voices -tapahtumassa. Teimme mm. unohtumattoman matkan julkisella lentokenttäpienoisbussilla Rigan kentältä Latviasta Klaipedaan.. turkkia, suomea, englantia, ruotsia, saksaa… ahdasta, janoa, nälkää, vedenheittotarvetta… paikallisten kyytiläisten kyräilyä, tuijotusta ja ihmettelyä… laulua, soittoa, huumoria ja hyvää mieltä! Hieno kaveri, kuten koko Önderin porukka!