Ergo on pasunisti Brett Srokan vuonna 2003 perustama trio. If Not Inertia on Ergon kolmas albumi. Soittajat ovat vaihtuneet ensimmäisen vuonna 2005 ilmestyneen levyn jälkeen. Multitude, Solitude ilmestyi 2009 ja silloisesta kokoonpanosta on tällä uusimmalla mukana rumpali, mutta kosketinsoittaja Sam Harris on ollut yhtyeessä vasta noin vuoden verran. Uusin levy on sikäli myös erilainen kuin aikaisemmat äänitteet, että levyllä on kaksi vierailevaa soittajaa mukana. Mary Halvorsen on tunnettu avantgarde kitaristi, jonka improvisoitu soitto liikkuu suureksi osaksi jossain rockin, jazzin ja kokemusperäisen musiikin rajapinnoissa. Hänen soittoaan voidaan kuunnella kolmella kappaleella. Indyrock taustainen Sebastian Kruger, joka soittaa akustista kitaraa levyn nimikkokappaleessa, on Brettin vanhoja tuttuja vuosien takaa, jolloin Sebastian soitti rumpali Shawn Baltazorin kanssa eräänlaisessa jazzfuusio yhtyeessä.
Ergon musiikki on erikoislaatuista, sirpaleista, mosaiikkimaista. Se on kuin hajalleen siroteltu kivi asetelma ja siksi varsin haastavaa sekä kuulijoille että soittajille. Oikean suunnan löytäminen ja saada se kulkemaan sutjakkaasti eteenpäin tekee siitä mielenkiintoisen keitoksen. Sitä voisi myös luonnehtia kotikutoiseksi värinäksi, jonka saa aikaiseksi elektroniikan käyttö tietokoneen kautta. Tällaiset lisäefektit tuovat mukaan omaa erikoista särmää tähän hitaasti ja omintakeisesti etenevään soittoon. Se on hitaasti kehittyvää “ambienttia”, kamarijazzia lähestyvää intiimiä esittämistä, mistä se purkautuu auki lähes huomaamattomasti, ennalta arvaamattomalla latauksella. Tämä tulee mainiosti esille heti avauskappaleessa Sorrows Of The Moon tai Little Shadow ja jatkuu paljolti samaan tyyliin kappale kappaleelta. Purkautuminen tulee esille erinomaisesti myöhemmin kahdeksan minuuttisessa The Widening Gyre kappaleessa, missä Srokan käsissä pasuuna saa vauhtia ja ilmettä reippaalla mörinällä. Päätöskappale Let’s lähtee lopuksi suoranaisesti lentoon, se liitelee hitaan alun jälkeen Srokan pasuunan vedossa vinhaan marssin tahtiin kohti auringonlaskua.
Jos vertaa tätä edelliseen, multitude, solitude, albumiin, niin sisällön voisi sanoa olevan yksinkertaisempaa ja enemmän improvisoitua, vaikka tietty mosaiikkimaisuus tältä uudeltakin levyltä tulee esille. If Not Inertia perustuu paljon luuppaukselle ja pieniin harvalukuisiin sävelaiheisiin, nyansseihin. Sam Harris pyrkii osaltaan tuomaan yhtyeeseen omaa itsenäistä toimintamallia pianon takana. Shawn Baltazor on rumpujen takana mietiskelijä, ajattelija, joka maalailee ja värittää taustaa enemmän näköhavaintojen ja ajatusten kehittelyn kautta kuin suoraan rytmittämällä. Se sopii tämän tyyliseen musiikkiin, mikä tavallaan avautuu vasta, kun mutkaiset polut on kuljettu läpi ja edessä avautuu vapaa suora kulkureitti.
Modernia nykyjazzia ilman muuta, sitä tämä on. Siinä käytetään hyväkseen studiotyöskentelyn antamat omat erikoisvahvuudet, joita ei ehkä pystytä niin hyvin toteuttamaan live esiintymisessä. Elektronisen musiikin sovittaminen akustiseen jazziin on kulkenut ahdistuneen alun jälkeen osaksi uutta modernia jazzia ja löytänyt sieltä oman sopivan “rakosen”, missä ne kohtaavat luontevasti toisensa. Ergon musiikki on tässä mielessä hyvä näyttö siitä, miten nämä kaksi erilaista musiikin lähestymistapaa voivat yhdessä synnyttää oman mielenkiintoisen musiikillisen kokonaisuuden. Ergon musiikki on vielä kaiken lisäksi hyvin hillittyä, tiiviin utuista, harrasta kerrontaa. (JKi)
Brett Sroka; vetopasuuna, tietokone, vihellykset; Sam Harris; piano, erikoiskäsitelty piano, Rhodes sähköinen piano, Shawn Baltazor, rummut; Vierailijat: Mary Halvorsen; kitara, tehosteet (raidat 1,5,6), Sebastian Kruger; akustinen kitara (raita 7)
Äänitys: Peter Karl, Peter Karl Studio, Brooklyn, NY, 27. helmikuuta, 2011. Miksaus: Peter Karl ja Brett Sroka, huhti – lokakuu, 2011. Masterointi: Julian Silva, On Air Mastering, Brooklyn, NY, lokakuu 2011. Tuotanto: Brett Sroka. Kuvat: Anne Sigge. Kannen kuva: “Loop In Layers”, Eva Hild. Kansion kuvat: Anne-Claire Rohé. Julkaistu 2012.
- Sorrows Of The Moon 5:10
- Two For Joy 6:50
- Little Shadow 11:48
- If Not Inertia 6:57
- The Widening Gyre 8:01
- Gonz 6:38
- Let’s 5:23
Kaikki sävellykset ovat Brett Srokan.
{youtube}aLh0lX9F-2s{/youtube}
