Muusikoksi oppii soittamalla, ja muusikoista hioutuu bändi yhdessä soittamalla. Se todistettiin jälleen Poriljongin lavalla Kirjurinluodolla, kun Sörkän Ruusussa yhteissoittoa keikoilla ja jameissa viime aikoina hioneet Tuomo Uusitalo pianossa, Juuso Rinta bassossa ja Roope Kantonen rummuissa soittivat maukkaan setin Pori Jazzin perjantaipäivän alkajaisiksi. Triojazzia parhaimmillaan!
Poriljongista on tullut tärkeä palanen Pori jazzin ohjelmiston kokonaisuudessa. Ilmaistapahtumat esittelevät laajan kirjon rytmimusiikin eri tyylilajeja ja toimivat parhaassa tapauksessa oppaina musiikin maailmaan sekä sisäänheittäjinä maksullisiin tapahtumiin. Monet Poriljongin keikat tarjosivat kaiken lisäksi tänä vuonna tuhdimman annoksen jazzia kuin monet Kirjurinluodon pääkonserteista. DDT Jazzband, Nina Mya, Manuel Dunkelin kvartetti, Kadi Vija jne. Ja lauantaina lavalla nähdään vielä muun muassa mainio Antti Lötjönen Quintet East.
Itselleni Uusitalon trion tasapainoinen ja huoliteltu kokonaisuus oli perjantain kohokohta. Oltiin pianojazzin ytimessä ja kuultiin täysin ajaton setti, joka kuitenkin sykki ja heräsi tahti tahdilta eloon tässä hetkessä. Ei kuultu mitään varsinaisesti uutta tai mullistavaa, mutta todistettiin jälleen kerran se, että tuttu ja turvallinen on elävässä musiikissa usein jännää ja innoittavaa.
Porin jazzin tämän vuoden taiteilijaksi nostettu ja neljä omaa albumia julkaissut 36-vuotias Uusitalo on tehnyt pitkän matkan Ylöjärveltä Grazin kautta New Yorkin jazzpiireihin ja taas takaisin Suomeen. Pitkäjänteinen työ kantaa kaunista hedelmää, ja tämän hetken kunnossaan Uusitalon trion voi nostaa aivan kotimaisten triojen ykkösketjuun. Ei kannata missata tilaisuutta kuulla kokoonpanoa loppukesän keikoilla. Sellaisia on tarjolla ainakin kahtena seuraavana tiistaina Sörkän Ruusussa Helsingissä.
Kolmikon yhteispelistä kertoo omaa kieltään sekin, että Poriljongin setissä kuultiin musiikkia trion kaikilta jäseniltä. Trio tarjoaa tällä hetkellä kullekin laboratorion, jonka puitteissa voi kokeilla omia ideoitaan.
Covereitakin toki kuultiin, kumarruksia jazzin kultaisille vuosikymmenille. Cole Porterin You Do Something To Me ja Bud Powellin Bouncin’ With Bud jäivät erityisesti mieleen. Mieleenpainuvaa oli myös Rinnan ja Kantosen yhteispeli ensiksi mainitun soolojen aikana. Kantonen antoi jatkuvasti vähäeleistä mutta rikasta tukea runsaasti erilaisia sävyjä löytävällä nakuttelullaan.