…kun se 28.4. toimitti Aleksanterin kirkossa Tampereella gospelkonsertin.
Se oli porukan ensimmäinen kirkkoesiintyminen ja nosti jo etukäteen monenlaisia kysymyksiä. “Saako kirkossa taputtaa?”, “Mitä mä paan päälle?” ja second line -fanit ihmettelivät, että “Saako siellä tanssia?”. Kaikki kysymykset saivat vastauksensa ennen sunnuntaita paitsi se, mistä kellään porukasta ei ollut ennalta kokemusta: “Millainenkohan akustiikka siellä on?”.
Orkesteri kokoontui paikalle pari tuntia ennen konserttia ja akustiikka haasteineen tuli tutuksi. Onneksi kokoontuivat, sillä vasta muutaman säädön jälkeen äänet saatiin kuulumaan kelvollisesti vielä tyhjää kaikuvassa salissa.
Kun tuli aika aloittaa konsertti, oli paikalle saapunut lähes kaksi sataa henkeä, mikä paransi kuuluvuutta entisestään. Runsas väkimäärä kertoi paitsi RSB:n suosiosta myös ehkä siitä, että tämän lajin jazzia on Tampereella ehditty jo kaivata.
Konsertin avauskappale oli Amazing Grace, jonka kaksi ensimmäistä chorusta orkesterin klarinetisti, Tuomo Marttila, soitti soolona kulkien samalla kirkkosalin läpi kohti asemissaan odottavaa muuta porukkaa. Taitettuaan yksinäisen mutta hienotunnelmaisen taipaleensa, Tuomo siirsi esitysvastuun tyttärelleen, RSB:n toiselle vokalistille Johanna Marttilalle, joka sitten vei laulun valmiiksi, alkuun pelkän banjon säestyksellä. Kappale oli hieno avaus mutta niin oli koko esityskin. Hän, joka tunsi RSB:n entuudestaan maallisemmista yhteyksistä saattoi yllätyksekseen todeta, että ei tainnut kaikki RSB:n osaaminen ollakaan niin tuttua. Näihin henkilöihin saattoi lukeutua joku bändin jäsenkin.
Konsertti koostui RSB:n linjaa noudattaen New Orleans -musiikista tutuista, pääasiassa hengellisistä kappaleista. Osittain siis samoista, joita orkesteri soittaa suttuisemmissakin ympyröissä. Sellainen kun on tapa myös siellä, mistä tämä musiikki on kotoisin. Paljon oli ohjelmistoon kasattu myös uutta – paljon sellaista, jonka soisi jäävän kuultavaksi niillä toisenkin laisilla lavoilla.
Amazing Gracen jälkeen RSB:n toinen vokalisti, Piritta Lumous, tulkitsi rauhallisen Swing Low Sweet Chariot -kappaleen. Esitys oli rakennettu hieman samaan tapaan kuin avausnumero: Pirittan herkkä esitys alkoi varovaisella säestyksellä mutta säkeistö säkeistöltä Piritan tulkinta voimistui samalla kun bändin säestyksen intensiteetti kasvoi. Lopuksi apuun tuli koko kirkkoväki ja hienosti soi loppusäkeet yhteislauluna.
Kun näiden avausnumeroiden jälkeen oli saatu tuntumaa niin akustiikkaan kuin paikalle saapuneisiin kuulijoihin, oli RSB:n aika nostaa kierroksia ja se tapahtui kappaleiden Lily of the Valley ja Walking with the King avulla, joissa kumpikin vokalisti esiintyi vuorollaan vakuuttavasti.
Näiden perinteisten ja vakavanhojen gospelkappaleiden jälkeen harpattiinkin sitten melkein sata vuotta eteenpäin. What a Wonderful World on vasta vajaa kuusikymmenvuotias siinä, kun muu ohjelmisto huiteli jo toisella vuosisadallaan. Oli miten oli, valinta oli täysosuma sillä Johannan herkkä tulkinta ja bändin mainio tuki tuotti hartaan hengähdystauon edeltävien vauhtinumeroiden jälkeen.
Konsertti jatkui mielenkiintoisena ja mukaansa tempaavana. Huippuesityksiä saatiin kuulla ihan tilaisuuden lopulle saakka ja näistä voisi mainita RSB:n basistin, Pablo Harjun, syvältä kairaavan tulkinnan kappaleesta St. James Infirmary, jonka vapaasti mukailtu tarina oli siirretty Pirkanmaalle, ja joka oli saanut nimekseen Tyrvään Hautuumaa. Myös Piritta ui syvissä vesissä tulkitessaan kappaletta Satan, Your Kingdom Must Come Down.
Konsertin luutiin loppuvan perinteisesti kappaleeseen When the Saints Go Marching in mutta yleisön sitkeitten aplodien takia RSB sai esittää ylimääräisen ja sellaiseksi valikoitui perinteinen gospelkappale We Shall Walk Thru the Streets of the City. Sen melodia tunnetaan myös maallisempana versiona Red River Valley ja Matti Heinivahon esityksenä Lapin poika.
“Tätä pitäis saada lisää”. Näin asiaa tuumaili niin, orkesteri, yleisö kuin järjestäjäkin, Tampereen ruotsalainen seurakunta.
Teksti: RSB/Jukka Järvelä