Jostakin levylle tallennetusta soolosta on tullut kuitenkin jopa kiinteä osa sävellyksen uustulkinnoissa. Näin on käynyt esim. trumpetisti Ray Nancen soololle Duke Ellingtonin orkesterin 1941 levyttämässä “Take the A-train”-numerossa.
Myös Miles Davisin 1954 Prestige-merkille tekemän “Four”-piesin sooloa kuulee joskus jopa vokalistien scat-kuvioinneissa.
Vanhimmat "upotukset" tutuissa klassikkostandardeissa ovat "High societyn" klarinettisoolo ja "Dippermouth bluesin" alkuaan kornetilla soitettu wah-wah-sordinosoolo.
Edellisen muokkasivat ja popularisoivat New Orleansin klarinetistit George Baquet ja Alphonse Picou samannimisen marssin piccolohuilulle kirjoitetusta osuudesta.
"Dippermouth blues" tallentui vahalle huhtikuun 6. päivänä 1923 Gennett-studiossa Richmondissa Indianassa, ja soolon soittaa siinä Joseph (Joe) Nathan "King" Oliver (1885-1938), Chicagon Lincoln Gardens-yökerhon suositun yhtyeen King Oliver's Creole Jazz Bandin johtaja.
"Dippermouth" oli septetin kakkoskornetistin Louis Armstrongin (1901-1971) eräs varhainen lempinimi.
Levytystilaisuuteen liittyi erikoisia piirteitä. "Studio" oli harmaa vaatimaton lautarakennus, jonka vieressä oli vilkkaasti liikennöity teollisuusraide. Äänitykset jouduttiin siksi usein keskeyttämään. Matka Chicagosta Richmondiin junalla kesti viitisen tuntia, eivätkä muusikot uskaltaneet yöpyä kaupungissa. Richmond oli tunnettu Ku Klux Klanin aktiivisuudesta, ja itse Gennett-yhtiö, Star Piano Companyn kylkiäisyritys, teki klaaninkin äänitteitä. Oliver saatiin kuitenkin suostutelluksi tulemaan Richmondiin pari kertaa, ja se äänitti juuri tuona huhtikuisena päivänä peräti 27 levypuolta.
"Dippermouth blues" tallentui vahalle ainakin kaksi kertaa. Rumpali Baby Dodds unohti hermostuksissaan kornettisooloa seuraavan breikkinsä, ja banjisti Bill Johnson huusi silloin Doddsille: "Oh, play that thing!". Äänityksestä vastannut insinööri valitsi tämän oton julkaistavaksi. Nytkin perinnetietoisten jazzyhtyeiden esityksissä joku muusikoista muistaa kajauttaa "Oh, play that thing" Oliverin keksimän trumpetti/kornettisoolon jälkeen. - Näissä akustisissa äänityksissä rumpalit saivat rytmittää vain "penaaleilla" tai "kalloilla", ja näillä Gennett-levyillä voimakasääninen Louis sijoitettiin useita metrejä muuta yhtyettä kauemmaksi äänityssuppilosta.
Kun Louis Armstrong oli myöhemmin Fletcher Hendersonin orkesterin jäsen, hän soitti sen levyllä "Dippermouthin" uusintaversiossa "Sugar foot stomp" (New York, May 29, 1925) King Oliverin soolon. Kappaleen sovittajaksi ja vokalistiksi (vocal) on levykannessa ilmoitettu ajan merkittävin sovittaja ja hieno saksofonisti-klarinetisti Don Redman. Hänen vokaaliosuutensa on varsin lyhyt - "Oh, play that thing."
New York Cityssä Manhattanilla avattiin 1919 Hotel Pennsylvania. Sen tanssisalonki Cafe Rouge Ballroom tuli tunnetuksi swing-kauden suosittujen orkesterien esiintymispaikkana. Glenn Millerin sovittaja Jerry Gray inspiroitui hotellin puhelinumerosta PE 6-5000 siinä määrin, että hän kirjoitti kuolemattomaan sovitukseensa yhteishuutovälikkeet "Pennsylvania six-five-thousand" ja "Pennsylvania six-five-o-o-o-". Teos tallentui huippuhittinä Millerin orkesterin soittamana 1940.