Me klassisen jazzin ystävät muistelemme kaiholla Aavaharjun Harrin aikoja Storyvillen ohjelmapäällikön puikoissa. Euroopan Dixieland-taivaan loistavimmat tähdet tuikkivat silloin vielä kirkkaina ja Harri sai lähes kaikki kärkinimet Helsinkiin. – Maine oli kiirinyt ja yhteydenottoja tuli eri puolilta maailmaa viikoittain, muistelee Harri kiireisiä Storyville-vuosiaan 1995–2004.
Storyvillessä esiintyneiden orkestereiden lista on vannoutuneelle dixie-fanille todella vakuuttava. Muutamia poimintoja vuosien varrelta: Dutch Swing College Band (NL), Second Line Jazzband (SE), Magnolia Jazz Band (NO), Original Dixieland Jazz Band (New Orleans), Papa Bue´s Viking Jazz Band (DK), Barrelhouse Jazzband (DE) jne. Luonnollisesti kotimaan parhaimmisto on esiintynyt kokonaisuudessaan Storyvillessä.
Rock´n rollin ensimmäisen aallon ohi mentyä trad jazz koki melkoisen villityksen 1950-60 -lukujen taitteessa erikoisesti Englannissa. Puhuttiin kolmesta suuresta B:stä, Chris Barber (1930-2021), Acker Bilk (1929-2014) ja Kenny Ball (1930-2013), joita suorastaan jumaloitiin. He levyttivät suuria listahittejä, kuten Petite Fleur (Barber/Monty Sunshine), Stranger on the Shore (Bilk) ja Midnight in Moscow (Ball).
Kaikki kolme “B:tä” ovat vierailleet myös Suomessa, tosin eri aikoina. Kenny Ballin ensimmäinen Suomen vierailu Storyvilleen syyskuussa 1996 oli menestys. Allekirjoittaneelle “Jazzmiesten” keikka oli Elämys ja yksi parhaita kokemiani, vaikka Hesarin Lauri Karvonen ei tähän aivan yhtynyt. Sen sijaan viitisen vuotta myöhemmin tapahtuneessa uusinnassa Helsinki Classic Jazz festivaaleilla vakava sairaus oli verottanut Ballin ansatsia melkoisesti.
Ehdin nähdä vuosien varrella Kenny Ballia livenä noin 15 kertaa, viimeisen kerran Berliinissä vuonna 2012. Sairasta Maestroa oli säälittävää katsella kun hän sekoili juonnoissaan. Bändin jäsenet seurasivat tätä huolestuneen vaivautuneena ja joutuivat korjailemaan hänen sanomisiaan. Kts. Milloin muusikon pitäisi lopettaa?
