Kiinan amerikkalainen, nykyisin Brooklynissä, New Yorkissa asustava, Fred Ho on sosiologian koulutuksen loppututkinnon Harvardin Yliopistossa suorittanut saksofonisti. Musiikki vei kaikesta huolimatta voiton ja hän on toiminut täysipäiväisenä muusikkona jo 1980-luvulta asti. Hän ei ole pelkästään muusikko/säveltäjä, vaan myös kirjailija ja “vihreä” aktivisti, mikä näkyy jo levyn kannen värityksessä. Jo teini-ikäisenä Ho joutui radikaalien ajatusten pyörteisiin. Musiikki on kuin mikä tahansa inhimillinen toiminta. Se voisi olla voima muuttaa inhimillistä elämää, yhteiskuntaa tai koko maailmaa. “Miksi me olemme täällä planeetalla, mikä on meidän olemisen tarkoitus”. Tällaisia ajatuksia hänen päässään liikkui. Hänen mielestään jazzista tuli kasvavassa määrin klassisen kalkkeutumisen tyyssija, jossa polvistuttiin palvelemaan yhteisiä sääntöjä. Tämän päivän jazzista hän antaa myös varsin kärkevän lausunnon. Siitä on tullut pikkukaupunkimainen jäykkien ja steriileiden kartanonherrojen kaltaisten “fanittavien” harrastelijoiden piiri. Varsin radikaali on hänen lausuntonsa myös yhdestä tämän päivän jazzin merkittävimmistä instituutioista. Valtavaa taloudellista tukea nauttiva ja markkina monopolia harjoittava “Jazz at Lincoln Center” on aiheuttanut sen, että musiikista on tullut aneemista eikä siitä löydy radikaalista kapinahenkistä muuntautumiskykyä johtuen tämän instituution mielikuvituksettomasta johdosta. Aika kovaa tekstiä.
Ho vetää monta musiikillista yhtyettä. Rock-pohjainen jazz ja funk rytmit ovat vaikuttaneet hänen musiikilliseen esittämiseen. Big band musiikki on tullut hänelle myös hyvin tutuksi vuosien saatossa. Hän on saanut vaikutteita big band musiikin säveltämisessä mm. Duke Ellingtonin ja Count Basien kaltaisilta suurilta legendoilta. Hänen luomansa big band musiikki on erilaista, se on kuin oma genre sinänsä.
“The Green Monster” on uusi Big Band, joka pureutuu asian olennaisimpaan osaan, ytimeen, rehelliseen musiikilliseen esittämiseen. Se ei ole perinteinen “svengijengi”, Big Band, jonka pohjana olisi pelkästään vanha swing musiikki, vaan musiikilliset pohjat haetaan swingin lisäksi afrikkalaisesta monimuotoisuudesta ja rytmillisestä elinvoimaisuudesta sekä kokeellisesta freejazzin keinoin löydetyistä vapaista tavoista ilmaista musiikkia. Ho on kasannut yhtyeen vanhoista soittokavereista, joiden kanssa hän on toiminut ja soittanut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Tämän debyyttialbumin sisältö on Hon omaa sävellystyötä, osittain jo 1970-luvulta. Niiden lisäksi levyllä on kaksi hänen sovittamaa “kulttiklassikkoa”, “Spiderman Theme” ja “In-A -Gadda-Da-Vida”.
Fred Hon johtama “Vihreä Hirviö” on monen r:n Iso Orkesteri. Siinä on rehdin rentoa revitystä, raakaa rypistystä, ryhdikästä rytinää, riiviömäistä rutistusta, mutta ennen kaikkea rehevän railakasta rytmi-ilottelua. Soitossa on sävellyksellistä mielikuvitusta, kokeilevaa joustavuutta, mutta myös paikoitellen hienon hienoa harmoniaa. Voisi sanoa, että tämä levy on räjähtävän uskalias. Se pyrkii laajentamaan big band musiikin raja-aitoja rohkeasti. Siinä on eräänlaista raadollista alkuvoimaa, mikä luo aivan uutta nautittavaa “melua”. Se syntyy varmaan siitä, että sävelmät on toteutettu tavalla, joka saa aikaan mielikuvan useammasta yhtyeenliitetystä sävellyksestä. Se on välillä hyvinkin hyökkäävää ja voimaperäistä. Se vetää mukaansa magneetin lailla, siinä kaivaudutaan syvälle musiikilliseen seikkailuun. Perinteisen big band musiikin ystävät voivat saada tästä “raivarin”, mutta mielestäni Hon musiikki on kiinnostavan uudenlaista, jossa eri musiikin suuntauksia yhdistellään kylmän viileästi ja rohkeasti. Kyllä, melkoisen ryhdikästä ja samalla palavan vallankumouksellista uutta musiikkia tämä on. (JKi)
Fred Ho, johtaja / baritonisaksofoni; Bobby Zankel, Jim Hobbs, alttosaksofoni; Hafez Modirzadeh, Salim Washington, tenorisaksofoni; Stanton Davis, Brian Kilpatrick, Samir El-Amin, trumpetti; Taylor Ho Bynum, kornetti; Robert Pilkington, Marty Wehner, Richard Harper, pasuuna; Earl MacIntyre, David Harris, kontrabassopasuuna; Art Hirahara, piano, sähköinen kosketinsoitin; Wes Brown, sähkö- ja akustinen basso; Royal Hartigan, rummut. Vierailijoina, raidat 2-6, “In-A-Gadda-Da-Vida”: Abraham Gomez-Delgado, Haleh Abghari, laulu; Mary Halverson, sähkökitara
Äänitys: 17. joulukuuta 2008, miksaus, editointi ja masterointi: 3. ja 13. tammikuuta 2009, Jon Rosenberg, Systems Two, Brooklyn, NY. Kannen suunnittelu: Carin Fortin. Kuvat: Robert Adam Mayer. Tuotanto: Fred Ho ja Big Red Media yhdessä Mutable Recordsin kanssa. Julkaistu 23.1.2010.
- Spiderman Theme (Paul Francis Webster & J. Robert Harris) 2:17
2 – 6 In-A-Gadda-Da-Vida (In the Garden of Eden) (Doug Ingle) 16:00
- Blue Planet, My Love 6:50
- Journey to the Dark Heart, Enter the Serpents of Stratification 2:44
- Mastodon, My Friend 0:44
- Where Angles, Mastodons, Sabertooths, and Whales Fear to Tread (Paradise for the Parasites) 1:27
- The Tipping Point of No Return 4:11
- Liberation Genesis (Fred Ho, sävelletty 1975) 6:53
- Blues to the Freedon Fighters (Fred Ho, sävelletty 1974) 9:54
9 – 15 The Struggle for a New World Suite (Fred Ho, sävelletty 2006) 38:17
- Part of the Solution, NOT part of the Problem 2:30
- Original, Organic and African 9:28
- Battleground Earth Blues 6:14
- Patience, Passion and Praxis 3:07
- Up Against the Wall You *$%&@# Gods of Corporate Profit! 1:37
- Paper Tigers are Real Scaredy Cats 6:28
- Guerillas Gone Wild 9:13
Kokonaisaika 73:25