Espan lavalla järjestettiin lauantaina 20.7. kaikkien aikojen ensimmäinen Ukulele-Espa -festivaali. Ajatuksena oli tuoda ukulelen soiton ilosanomaa kesätapahtuman muodossa keskelle kauneinta Helsinkiä. Muualla Suomessa ukulele-festareita onkin vietetty ja onpa Karkkila nimennyt itsensä Suomen ukulelepääkaupungiksi.
Järjestelyvastuussa olevien Jarmo Julkusen ja Savoy-teatterin tarkoituksena on tehdä tapahtumasta jokakesäinen perinne.
Paikalle oli kutsuttu kolme oikeaa ukuleleorkesteria ja lisäksi asian harrastajia harjoittelemaan ukuleletyöpajan merkeissä ja soittamaan sitten kahden kappaleen play-along -konsertti.
Itsekin pyyhin pölyt Prahasta vuonna 2014 ostamastani Flight-merkkisestä ukesta ja palauttelin mieleen perussoinnut.
Workshoppiin osallistui reilut kaksikymmentä harrastajaa ja kun nuotit oli jaettu, käytiin Jarmo Julkusen opastuksella läpi perussoinnut kappaleista Paratiisi ja Mack The Knife. – C6 on helppo, se avoin sointu eli kaikki kielet vapaana opasti Jarmo.
Paratiisin laulusolistina toimi Katri Somerjoki ja Puukko Mackin esitti alkuperäiskielellä Roman Schantz. – Olipas raaka teksti totesi solisti heti keikan jälkeen.
Ohjelma jatkui aina kello 17 asti. TWUF-bändin nimi on lyhenne sanoista Tropical Winter Ukulele Festival, jossa he ovat home-orkesteri. Kaksi laulajaa, ukulelet, haitari, rummut ja basso muodostavat bändin joka esitti kotimaista ja ulkolaista poppia varsin raikkaasti. Seuraava TWUF on ensi tammikuussa ja sitä vietetään kylpylähotelli Vesileppiksessä.
Seuraavana heilahtelivat kellohelmat ja kukkamekot, kun esiintymisvuorossa olivat Ukulissut. Nyt oltiin liikkeellä viiden “Liisan” voimalla, joskus jopa kymmenen. Musa oli kotimaista vanhempaa jazziskelmää useampiäänisesti esitettynä ja välillä kazoolla ja melodicalla vahvistettuna. Lissut tarjosivat iloa sekä silmälle, että korvalle.
Karkkila on noussut muutamassa vuodessa merkittäväksi ukulelekeskukseksi. Kukule 2019 järjestetään 2.-3.8 ja se on toinen merkittävä ukefestari Suomessa mitattuna kansainvälisten vieraiden määrällä.
KUO:n ohjelmistossa oli ilahduttavasti myös omia kappaleita covereiden lisäksi. Lisäväriä toivat instrumentaali soolot ukulelen ja ukubasson voimin. Karavaani kulki.
Festivaalin päätti Jarmo Julkusen soolo sessio sähköukulelen, efektilaitteila ja loopeilla täydennettynä. Kyseessä oli tribuutti rockin kitaristeille. Hieno oli Something. – Ensi vuonna otetaan uusiksi ja torilla tavataan.
