Kaikkien aikojen merkittävimpiin jazzlevyjen tuottajiin kuulunut Creed Taylor on kuollut 93-vuotiaana. Hän menehtyi 22. elokuuta ollessaan matkalla Saksassa. Uransa aikana Taylor työskenteli useissa levy-yhtiöissä ja perusti 1960-luvun lopulla oman CTI-yhtiön, joka 1970-luvulla julkaisi lukuisten jazzin nimiartistien tuotantoa.
Virginiassa 1929 syntynyt Taylor muutti yliopiston jälkeen 1954 New Yorkiin. Siellä hän pestautui tuottajaksi Bethlehem-yhtiöön, missä hän kahden vuoden aikana tuotti mm. Charles Mingusin, Herbie Mannin ja Chris Connorin lp:itä. Vuonna 1956 hän siirtyi suureen mediakonserniin kuuluvaan ABC Paramountiin, missä hän loi yhtiölle vahvan jazzkatalogin. Hän oli esimerkiksi kätilöimässä huippusuosituksi tulleen lauluyhtye Lambert-Hendricks-Rossin perustamista ja tuotti sen ensimmäiset levytykset.
ABC:n tuotanto oli viihdepainotteista. Saadakseen jazzin paremmin esiin Taylor taivutti yhtiön perustamaan jazzia varten oman merkin. Näin 1960 syntyi Impulse, jolle Taylor tuotti nopeasti sarjan jo nykyään klassikon asemassa olevia levytyksiä kuten Gil Evansin Out of Cool ja Oliver Nelsonin Blues and the Abstract Truth. Merkittävin Taylorin tekemä artistikiinnitys oli kuitenkin John Coltrane, jonka ensimmäisen Impulse-lp:n (Africa/Brass) Taylor myös tuotti.
Bossa novan läpimurtaja
Vuoden 1961 lopulla Norman Grantzin 2,5 milj. dollarilla myymän Verven ostanut filmiyhtiö MGM houkuttteli
Taylorin vetämään Verveä. Tarjous oli sen verran hyvä, että hän suostui. Ensimmäisen suuren menestyksen hän saavutti seuraavana keväänä, jolloin hänen tuottamansa Stan Getzin ja kitaristi Charlie Byrdin Jazz Samba-albumi ilmestyi. Siitä tuli suuri hitti ja se samalla myös laukaisi liikkeelle Brasiliasta lähtöisin olleen bossa novan suursuosion..
Taylor toi Vervelle lukuisia jo asemansa vakiinnuttaneita nimiartisteja. Heitä olivat esimerkiksi Wes Montgomery, Jimmy Smith ja Cal Tjader, joiden levyjä hän myös tuotti. 1960-luvun edetessä rock alkoi viedä jazzilta nuorempaa yleisöä. Tähän vastatakseen Taylor reivasi tuotantojaan kaupallisempaan suuntaan teettäen artisteillaan mm. Beatles-kappaleita, joita esimerkiksi Count Basien orkesteri levytti lp:n verran 1966.
CTI omaksi yhtiöksi
Seuraavan siirtonsa Creed Taylor teki vuonna 1967. Tuolloin Herb Alpertin Tijuana-musiikilla rikastunut A&M-yhtiö tarjosi hänelle mahdollisuutta perustaa oma levy-yhtiö yhteistyössä A&M:n kanssa. Näin syntyi CTI (Creed Taylor Industries), jolle Taylor kalasti artisteja Vervelta kuten Antonio Carlos Jobimin ja Wes Montgomeryn. Kolmen vuoden kuluttua Taylorin ja A&M:n yhteistyö katkesi ja CTI:stä tuli itsenäinen yhtiö.
1970-luvulle tultaessa useimmat suurista levy-yhtiöistä vähensivät reippaasti jazzlevyjen tuotantoa, eikä
tunnettujenkaan muusikoiden sopimuksia uusittu. Monille muusikoille CTI:stä tulikin henkireikä levyttämiseen. Niinpä Taylor pystyikiin rakentamaan nopeasti vahvan artistikaartin, joihin kuuluivat mm. Freddie Hubbard, Stanley Turrentine, Milt Jackson, George Benson, Ron Carter, Chet Baker ja monet muut. Parhaiten kuitenkin myi, useita miljoonia albumeja, brasilialaisen säveltäjä/sovittaja Eumir Deodaton albumi Prelude, jolla oli hittikappaleena Deodaton versio Richard Straussin Näin Puhui Zarathustra-teemasta.
Taylor panosti tuotantoihinsa. Hän käytti äänityksissään lähes yksinomaan Rudy Van Gelderin legendaarista studioa. Levyjen soundit olivatkin ensiluokkaisia. Samoin hän pakkasi levynsä näyttävästi käyttämällä hyvin erottuvia värikkäitä valokuvia kansissa. CTI:n tuotanto oli kuitenkin taiteellisesti epätasaista. Mukana oli 70-luvun ehdottomia helmiä, mutta myös turhan kuorrutettuja viihdepläjäyksiä.
Kasvu vei konkurssiin
CTI:n tuotanto laajeni nopeasti Taylorin perustaessa myös monia alamerkkejä, joista merkittävin oli soulahtavaan jazziin erikoistunut Kudu. Mutta tuotannon laajentaminen alkoi 1970-luvun puolivälin jälkeen kostautua. Yhtiö joutui likviditeettikriisiin ja joutui lainaamaan 700 000 dollaria sen levyjen jakelijana olleelta Columbialta. CTI ei kuitenkaan pystynyt maksamaan lainaa takaisin ja vakuutena ollut yhtiön reilusti toistasataa albumia käsittävä katalogi joutui Columbian haltuun. Yhtiö julistettiin konkurssiin 1978.
Se oli vakava isku Taylorille, Hän kuitenkin elvytti CTI:n pariinkin otteeseen ja jatkoi tuotantojaan 1980-luvulla tosin huomattavasti pienimuotoisemmmin. Myöhemmin hän on ollut mukana omien tuotantojen uusintajulkaisuhankkeissa.
Ura todellisena levymogulina oli kuitenkin tosiasiallisesti päättynyt jo 1970-luvulla.
