Hamina Tattoo kokoaa joka toinen vuosi 100.000 puhallinmusiikin ystävää viikon ajaksi. Pääosassa on sotilasmusiikki, mutta ohjelmassa on tarjontaa myös jazzin ja bilemusiikin ystäville. Festivaalin käynnisti Junior Tattoo, jossa esiintyi 400 nuorta soittajaa, laulajaa ja sirkusesiintyjää. Kun kahdeksan sotilassoittokunnan yhteenlaskettu esiintyjämäärä oli myös n. 400 ja siihen vielä päälle tekninen henkilökunta, valo- ja ääniteknikot, unohtamatta suurta vapaaehtoisten joukkoa, oli koossa reilusti yli tuhannen taiteilijan porukka, jonka hallinta edellyttää kurinalaista logistiikkaa ja hyvää yhteishenkeä.
Suuren yleisön Haminaan houkuttelee Marssishow, kahden tunnin spektaakkeli, jota harjoitellaan pari päivää ja sitten esitetään torstaita lauantaihin. Marssishow on tarkoin suunniteltu ja sekunnilleen ajastettu taiteellinen kokonaisuus, jossa musiikin ja koreografian (lue joukkojen siirtelyn) yhdistäminen on edellyttänyt sekuntikellon käyttöä. Areenan pohjapiirustusta on tutkittu mietitty ja miten soittajia siirrellään geometrisissa kuvioissa ja musiikin tahdissa.
Kun kahdeksan soittajaa marssii rivissä tehden kaarroksen, on reunimmaisten soittajien askelluksessa suuri ero. Kuinka monta tahtia edetään ennen kuin tulee seinä vastaan. Miten marssitaan eri tahtilajeissa. Miten 50 muusikkoa leviää sopivassa kohdassa soitettavaa kappaletta vapaamuotoiseen hajontaan ja jälleen kokoontuu marssimuodostelmaan.
Kaikki liikkuminen tapahtuu soittaen puhallin- ja lyömäsoittimia, joissakin kohdissa sovituksen niin vaatiessa myös sähköisillä rock-bändin soittimilla vahvistettuna. Sovitukset ja koreografiat uusiutuvat vuosi vuodelta. Kilpailua ei soittokuntien välillä voi välttää, vaikka virallisia kilpailuja ei enää järjestetäkään. Kivääriryhmät, joita oli Varusmiessoittokunnalla ja norjalaisella Kuninkaan Kaartin soittokunnalla ovat oiva lisä, jota yleisö seuraa henkeään pidätellen ja aina yllättyen varoituksesta huolimatta yhteislaukauksesta.
Marssishown aloitti Lapin sotilassoittokunta pohjoisella ulottuvuudella. Ida Elina on kanteletaiteilija, joka on antanut instrumentilleen uuden suunnan ja hankkinut sille uusia ystäviä. Joikaaja ja soittokunta olivat ennen kokematon yhdistelmä. Inga-Maret Gaup-Juuson laulutapa on maaginen. Nato-yhteistyötä juhlittiin vahvalla tulkinnalla Beethovenin, Oodi Ilolle, merkeissä. Kahdeksan soittokunnan pasunistien muhkea rivistö tulkitsi teeman vastaansanomattomalla voimalla.
Ranskalainen Jalkaväen soittokunta oli sukeltanut amerikkalaisen funk-musiikin teemoihin. Phil Collins, Michael Jackson, Bee Gees ja Kool and The Gang saivat teostokorvauksen, kuten myös orkesterin kapellimestari D. Vanhaegenberg. Tunnelmasta toiseen olikin tämän osion perusteema.
Perinteellisintä sotilasmusiikkia oli settiinsä koonnut belgialainen Kuninkaallinen Musiikkikapelli, jonka erikoisuutena oli 12 trumpetin fanfaariryhmä.
Kaartin soittokunta yhdisti osuuteensa Sauli Saarisen ja Panu Aaltion uudet teokset Teuvo Laineen ja Sam Sihvon perinteellisiin marssimelodioihin.
Ruotsin ratsastava Rakuunasoittokunta herättää aina ihailua, miten voi hallita torven ja hevosen saman aikaisesti. Abba Medleyssä lead-trumpetisti soitti kevyen kuuloisesti jossakin 3-viivaisen C:n kieppeillä.
Hetkeksi siirryttiin Myrskyluodon Maijan tunnelmiin, kun Kaartin soittokunnan säestyksellä lauloi Ida Elina, jonka laulutaidot nousevat aivan yhtä huikealle tasolle, kuin kanteleen soittokin.
Norjalaiset ovat vaan niin hyviä, soittajina ja kiväärin käsittelijöinä. Norjan puhallinmusiikkiharrastus alkaa jo kouluissa. Laajasta harrastajapiiristä saadaan koottua suuri ja edustava soittokunta. Harrastus tuottaa huippusoittajia, joista Oscar Torkildsen Brodahl sijoittui samalla viikolla järjestetyssä kansainvälisessä Lieksan trumpettikilpailussa jaetulle kakkossijalle.
Amerikkalaiset olivat tulleet isolla porukalla juhlistamaan Nato-yhteistyön alkua. Esityksessä oli perinteinen marssi (Rolling Thunder), klassista musiikkia (Coplandin Appalachian Spring), rockia (CCR:n Proud Mary) ja showta. Kapellimestari Robert Marino houkutteli yleisöä osallistumaan kertosäkeesen. Ja marssien sitten Säkkijärven polkan tahdissa ulos areenalta.
Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta saa vuosittain kokoon ikäluokkansa parhaat nuoret muusikot. Jälleen hieno esitys, joka huipentui Nightwishin kappaleeseen Amaranth. Rumpusetin takana istui Kai Hahto, joka tunnetaan Nightwishin rumpalina. Komea oli myös rumpusaluutti Kain ja rumpuryhmän kesken.
Grand Finale oli jälleen todella Grand. Käsittämätöntä miten 400-miehinen soittokunta pysyy yhden miehen (Timo Kotilainen) hyppysissä. Erityinen kiitos kuuluu mielestäni Kaartin soittokunnan rumpalikolmikolle, Thomas Rönnholm, Oskari Auramo ja Toni Kulku. Vaikka herrat ovat tunnettuja taidoistaan bailu- ja jazzyhteyksistä, on täsmällisyys heille hyve ja kurinalainen soittaminen kunnia-asia.
Uusi taiteellinen johtaja Henry Perälä on ottanut vastaan melkoisen pestin. Kaikki meni hienosti ja onneksi apuna on kokenut organisaatio ja Marssishow-juontaja J-P Rantanen.
P.S. Todellinen vastakohta massiivisille esityksille oli Teatterissa esiintynyt Aili Järvelä Unituuli-Trion kanssa. Jälleen kerran yllätysmomentti teki tehtävänsä. Kun ei ollut mitään odotuksia, eikä ennakkokuunteluja, oli konsertti musiikillinen täysosuma. Triossa soittivat Seppo Kantonen, piano Juho Kivivuori, basso ja Mikko Arlin, rummut. Tunti puhdasta musiikkia, ilman määrittelyjä. Ailin laulu oli suurta lahjakkuutta loistavien muusikoiden säestyksellä.
