Dixieland-yhtye muuttuu Brass Bandiksi siinä vaiheessa kun tarvitaan helposti liikuteltavaa ja ilman äänentoistolaitteita soittavaa jazzorkesteria. Rumpusetti korvataan bassorummulla ja pikkurummulla, bassoäänet tulee tuubasta tai sousafonista, banjon ääni sopii joukkoon, trumpetit, pasuunat, saksofonit ja klarinetit hoitavat oman osuutensa. Yhtenäinen esiintymisasu ainakin hatun osalta ja koko porukan keulilla marssii Grand Marshall.
New Orleans -tyyppinen brass band nousi laajempaan yleisön tietoisuuteen James Bond -elokuvan myötä ja usein yleisö pyytääkin: “soittakaa se biisi siitä elokuvasta”. Kappale on nimeltään Just A Closer Walk With Thee.
Toki ennen Storyvilleäkin oli jazzparaateja soitettu mm. eri festareilla. DDT, Old Time Jazz Band ja Polaris Celebration Band olivat niitä tehneet. Storyvillen tuella saatiin koottua näyttävämpiä ja kuuluvampia kokoonpanoja. Muusikkopohjaa laajennettiin ja apuvoimia saatiin mm. Kaartin soittokunnasta.
Esiintymispyyntöjä tuli myös muilta tilaisuuksien järjestäjiltä. Taiteiden Yö ja Helsinki Päivä kuului vuosittaiseen keikkakalenteriin. Storyville Brass Band esiintyi loppuunmyydyllä Olympiastadionilla 27. toukokuuta 1998 kun siellä pelattiin Suomen ja Saksan välinen jalkapallo-ottelu. Orkesteri soitti myös molempien maiden kansallislaulut.
Stryville Brass Bandin viimeisin esiintyminen tapahtui marraskuun puolessa välissä kun Jorma Railonkosken siunaustilaisuuden jälkeen saattojoukko seurasi brass bandia Temppeliaukion kirkosta Storyvilleen.
Tammikuun aikana julkaistavan artikkelisarjan mukana muistellaan hienoa kappaletta helsinkiläisen jazzin historiaa milleniumin kahden puolen.
