Isojen levy-yhtiöiden keskittäessä tuotantonsa vain hyvin myyväksi arvioimaansa musiikkiin pienemmille toimijoille on jäänyt entistä enemmän tilaa tuottaa valtavirran ulkopuolelle sijoittuvia äänityksiä. Yksi tällainen pienyhtiö on New Yorkissa toimiva Leonardo Pavcovicin vuonna 2001 perustama MoonJune, joka on julkaissut runsaat 50 eri puolilta maailmaa olevien artistien levyä.
Syntyjään bosnialainen Pavcovic kuunteli teini-ikäisenä kaikenlaista musiikkia, rockin lisäksi jazzia ja bluesia. Yksi tuon ajan suosikeista oli esim. Tasavallan Presidentti. Musiikkiharrastus syveni 1980-luvun alussa, jolloin hän opiskeli Italiassa ja autteli kavereitaan jazzfestivaalien järjestelyissä.
New Yorkiin hän muutti 1990. Aluksi hän teki erilaisia hanttihommia, mutta vuosikymmenen lopulla oli jo perustamassa lyhytikäiseksi jäänyttä Jazz Magnet-yhtiötä, joka julkaisi mm. Steve Lacyn ja Archie Sheppin cd:t.
MoonJune syntyi 2000-luvun alussa. Se sai alkunsa Leonardon puuhatessa managerina englantilaisen 1980-luvulla hajonneen jazzin ja rockin välimaastossa toimineen proge-yhtyeen Soft Machinen uudelleensyntyä kokoonpanossa 1970-luvulla soittaneiden Elton Deanin, Allan Holdsworthin, Hugh Hopperin ja John Marshallin voimin.
Tämä 2002 ensimmäisen keikkansa tehnyt inkarnaatio sai aluksi nimekseen Soft Works, mutta vaihtoi pian nimekseen Soft Machine Legacy, jolta MoonJune on julkaissut useita cd:itä. Tosin sen muusikot ovat vaihtuneet siksikin, että Elton Dean ja Hugh Hopper kuolivat 2000-luvun ensimmäisellä kymmenluvulla. Soft Legacyn lisäksi yhtiö on julkaissut monia Hopperin, Deanin ja Holdsworthin erilaisten projektien tuotoksia sekä kaksi vanhan Soft Machinen 1970-luvun live-äänitystä.
Indonesia hyvin edustettuna
Mutta yhtiön tuotannon alkuaikaa hallinnut Soft Machine johdannaisineen kattaa nykyään enää vain osan Pavcovicin julkaisuista. Katalogista löytyy näet artisteja USA:n lisäksi monista Euroopan maista sekä yllättävän runsaasti Indonesiasta, jonne Leonardo on useilla sinne tekemillään matkoilla solminut tiiviit suhteet.Tuloksena on ollut toistakymmentä indonesialaista julkaisua. Ne osoittavat Indonesiassa olevan runsaasti kyvykkäitä muusikoita. Saman vaikutelman sain itsekin parikymmentä vuotta sitten Jakartan jazzfestivaaleilla, joilla esiintyneet paikalliset muusikot yllättivät positiivisesti.
Musiikkia avaralla asteikolla
Yhtenäistä linjaa MoonJunen julkaisuista on turha edes etsiä, sillä julkaisujen musiikillinen skaala on laaja ulottuen rajusti luukuttavista rockia hipovista voimatrioista avantgardistisiin äänikokeiluihin.
Leonardo myöntääkin musiikkimakunsa olevan avara.
– Minusta niinsanottu progressiivinen musiikki voi olla hyvinkin monenlaista. Se ei rajoitu vain yhteen tyyliin, vaan kattaa kaikenlaista musiikkia, hän perustelee valintojaan.
– Kaupallisesti ajatellen monetkaan yhtiöni artisteista eivät ole kovinkaan myyviä, mutta minusta silti on ollut tärkeää, että olen pystynyt julkaisemaan omasta mielestäni merkittävien muusikoiden sellaisia levyjä, jotka muuten olisivat jääneet tekemättä.
Sellaisia artisteja ovat hänen mielestään esimerkiksi MoonJunen levyillä esiintyvät kitaristit Tohpati, Michel Delville, Dewa Budjana, Dusan Jevtovic, Agam Hamzah ja Reza Ryan.
MoonJunella on kansainvälinen jakeluverkosto. Sen levyjä saa esimerkiksi Amazonista, mutta koko katalogi on myös tilattavissa suoraan yhtiöstä (www.moonjune.com), mistä myös voi ne hankkia latauksina. Tosin edelleenkin fyysisessä muodossa myytävien levyjen osuus on edelleen 85 prosenttia myynnistä. Kotisivuilla voi myös kuunnella näytteitä levyiltä, samoin ladata parilla dollarilla kattavan otoksen yhtiön tuotannosta.
Ai mistäkö yhtiön nimi? Soft Machinen 1970 julkaistulla Third-albumilla olleesta kappaleesta Moon in June.
