Keski-Pohjanmaan Konservatorion täysi salillinen sai taidenautintoa koko rahan edestä, kun Ostrobothnian Jazz Orchestran vieraaksi saapuivat laulajatar Johanna Iivanainen ja saksofonisti Eero Koivistoinen viime lauantaina.
Konsertin ohjelmisto “Suomalainen laulukirja” koostui
Eero Koivistoisen sävellyksistä, sekä kansakunnan kaapinpäältä olevien ikivihreiden sovituksista kappaleina mm. “Sinua, sinua rakastan”, “Sellaista elämä on”, “Kotkan ruusu” ja lisäksi muita maulla valittuja hieman vähemmän tunnettuja helmiä. Koivistoinen toimi myös konsertin kapellimestarina.
Trumpetisti Pekka Annanperän luotsaama “OJO” on kehittynyt joka kuulemalla jättiaskelin ja orkesterin sointi oli suorastaan korvia hivelevää. Ammattilaisista ja pitkän linjan harrastajista koostuva kokoonpano on todella löytänyt hienon jäsenistön. Trumpetti-, pasuuna- ja saksofoni-sektiot soivat hienosti ja komppiryhmä tekee tarkkaa työtä peittämättä kokonaisuutta tukkoon. Paikallisväriä solistisissa osuuksissa edustivat tenorisaksofonisti Jonas Rintala, kitaristi Jussi Poikkimäki, pianisti Johan Emet, sekä flyygelitorvea soittanut J-P Peltoniemi. Jonas Rintala lunastaa kovaa kyytiä häneen asetettuja odotuksia soitossaan ja Poikkimäen puhdas ja terve kitarasoundi tuo mieleeni huippukitaristi Barney Kesselin. Emet maalaili kauniita harmonioita
ja mieluinen yllätys oli, että orkesterista löytyy flyygelitorven hallintaa tasolla, jonka “Toiset meistä” kappale ehdottomasti vaatii. J-P Peltoniemen “flygari” teki oikeutta Markku Johanssonin
70-luvulla Pepe & Paradise-yhtyeen kanssa levyttämälle soololle samasta aiheesta.
Jazz-balladeissa kuului hienosti Eeva-Lotta Matikaisen kontrabasson erittäin mehevä soundi
ja rumpali Janne Kesäniemi piti kokonaisuuden kasassa hienosti svengaten.
Kun omat on kehuttu, jää jäljelle enää vierailijat! Vaikka Suomi on täynnä kovan tason soittajia, olen sittenkin vähän jäänyt kaipaamaan niitä hyviä laulajia.
Johanna Iivanainen on sellainen isoilla kirjaimilla. Hänen taitotasonsa edustaa ehdottomasti maamme terävintä kärkeä. Iivanaisen äänenväri on kaunis ja vire täysin erehtymätön, tulkinta häikäisevän musikaalinen. Lisäksi hän on esiintyjänä viihdyttävä.
Eero Koivistoinen puolestaan on jo kauan edustanut ykkösketjua ja hänen soolonsa mm. Unto Monosen kauniissa tangosta balladiin taivutetussa “Jos jätät minut” kappaleessa oli maailman-luokkaa, niin hienosti hän soittonsa rakentaa. Mietinkin, milloin olen kuullut vastaavaa soittoa missään ja olenko kuullut?
Koivistoinen on myös huippuluokan sovittaja ja esim. jo lähtökohdiltaan hyvä J. Karjalaisen “Telepatiaa” saa hänen soinnutuksellaan aivan uudet ulottuvuudet.
Suurin osa konsertissa kuuluista kappaleista löytyy Iivanaisen ja Koivistoisen yhteistyössä
syntyneistä “Suomalainen”, “Lennosta kii!” ja “Kaupungin valot” levytyksiltä.
Parivaljakon versio Hiski Salomaan “Tiskarin polkka” kappaleesta soikin hyvin radiossa ja
ei ihme, siinä ei ole mitään vaikeatajuista, kysymys on vain puhtaasti hyvästä musiikista.
Ottakaa tämä, Lennosta kii!
