Savoyn lounaskonsertit jatkuvat. Nyt oli vuorossa Tero Saartin isännöimä tribuutti Horace Silverille. Nimi on jäänyt jazzin historiaan merkittävänä hardbop -tyylisuunnan tiennäyttäjänä. Hänen sävellyksensä ja niiden konserttiesitykset ovat tarjonneet mieleen jääviä elämyksiä jazzin harrastajille. Muusikoille Silverin musiikki tarjoaa edelleen virikkeitä mutta myös haasteita.
Vaikka monet sävellyksistä kuulostavat helpoilta, esittämisessä voi olla ongelmia mm. rytmiikan suhteen. Olen kuullut vuosien varrella monien amatöörimuusikkojen tulkintoja Silverin laulukirjasta ja oppinut pysymään kaukana sellaisista jamitilaisuuksista, joissa ko. laulukirja avataan. Niinpä UMO:n riveistä kootun ensemblen esitys kiinnosti itseäni erityisen paljon. Ammattimuusikkojen kyseessä ollen ei virheitä tarvitsisi varautua laskemaan.
Horace Silverin isä oli kotoisin Kap Verden saarilta ja kerrotaan, että isä opetti lapselle kotisaarensa kansanmusiikkia. Tällä melodisella musiikilla on kenties ollut erityinen merkitys säveltäjän myöhemmässä tuotannossa, jossa näyttivät yhdistyvän monet eri virtaukset kuten blues, gospel ja latinalainen rytmimusiikki. Melodisuus voi olla peräisin myös Lester Youngilta, jota Silverin kerrotaan ihailleen soittaessaan tenorisaksofonia uransa alkutaipaleella. Horace Silver ja Art Blakey perustivat Jazz Messengers-yhtyeen ja todennäköisesti juuri Silverin melodiset souljazz-vaikutteiset sävellykset johtivat kokoonpanon menestykseen.
Savoyn konsertin alkaessa odotukset olivat siis korkealla eikä pettymystä päässyt syntymäänkään: monet Silverin menestyskappaleista soitettiin sujuvasti ja Tero Saartin tekemät sovitukset kolmelle puhaltimelle soivat hienosti. Señor Blues, Peace, Song For My Father, Nutville ja myös monien laulusolistien ohjelmistoon kuuluva The Preacher (Jazzbasilli) palauttivat mieleen ajan nuorena jazzlevyjen keräilijänä.
Kuitenkin konsertin lopussa tulee miettineeksi, mikä olisi voinut mennä paremmin. Vaikka soitto oli tarkkaa ja virheetöntä, rytmistä dynamiikkaa olisi voinut olla enemmän. Voi myös sanoa, että soolot eivät olleet kovin innostavia, vaan kuulostivat hieman väsähtäneiltä. Sen voi selittää vuorokaudenaika. Jazz on iltamusiikkia, eivätkä muusikot ole aina parhaimmillaan lounasaikaan, en minäkään. Aplodien perusteella nostalgiaretki nuoruuteen oli monelle tervetullut.
UMO Helsinki Ensemble Savoy-teatterissa 21.3.2023
Tero Saarti, trumpetti ja orkesterin johto
Olli Ojajärvi, tenorisaksofoni
Kasperi Sarikoski, pasuuna
Sonja Kaipainen, piano
Antti Ahoniemi, kontrabasso
Tommi Rautiainen, rummut
