Opiskellessani 1970-luvun alussa Sibelius-Akatemiassa musiikkiterminologia oli yksi lempiaineistani. Musiikkiterminologiassa opiskeltiin perinteisiä, pääasiassa italiankieleen perustuvia termejä, mutta toki joukkoon mahtui muitakin kieliä, jopa suomi. Klassisen musiikin historia on pitkä, asiat joita musiikkitermeillä kuvataan ovat hyvin vanhoja, vanhimmillaan jopa yli tuhannen vuoden takaa.
Klassisen musiikin tuhatvuotinen historia vastaan rytmimusiikin noin 100-vuotinen historia kertoo mistä oikeastaan on kysymys. Pitkä ja dokumentoitu terminologinen historia vs. lyhyt historia ja jatkuvasti kehittyvä sanasto. Samaa historiallista perussanastoa käytetään myös rytmimusiikin piirissä ryyditettynä elävien soittajien lisäämillä uusilla, sanastoa kasvattavilla sanoilla.
Lista alla on kokoelma vanhaa ja uutta, virallista ja ei niin virallista. Musiikkiin ja soittamiseen liittyvä terminologia on sekä synty- että käyttötapansa puolesta aluksi ammattipuhekieltä, joka dokumentoinnin myötä (ehkä) virallistuu.
Sanasto EI OLE rytmimusiikin sanasto, en käy läpi esimerkiksi sointujen erilaisia merkintätapoja. Tätä sanastoa ei kannata lukea kuin piru raamattua, mutta ehkä kyllä ”yhtä tyhmästi kuin se on kirjoitettu”. Olen Jukka Järvelän ja Harri Aavaharjun myötävaikutuksella kerännyt sanastoa, joka on käytössä erityisesti vanhaa jazzia soittavien muusikoiden piirissä, vaikka eivät sanat vieraita ole muillekaan muusikoille.
Kuppikunnat synnyttävät omia sanoja, uusia sanontoja ja uusia merkityksiä vanhoille sanoille. Muusikot ovat aina luonnostaan muodostaneet kuppikuntia, joissa soiton ja soittotapojen lisäksi kohtaavat kieli ja puhetapa.
Verkosta löytyy paljon asiallista tietoa musiikkitermeistä, suomeksi tästä, englanniksi Wikipediasta.
Sanat ja sanonnat
A- ja B-osa = tarkoittavat samaa kuin rytmimusiikissa yleensä, C-osaa ei juuri näe, mutta esimerkiksi ns ”verse” ei ole A- eikä B -osa.
AABA = kappalerakenne, joskus rakenne on käsin lisätty jonnekin tyhjään tilaan nuotissa ja se voi pitää sisällään lisämerkintöjä; ”kuten kakskertaa A+B + trumppasoolo, tutin jälkeen verse ja segnon kautta kodaan”.
All in = traditionaalisessa jazzissa viimeinen chorus, jossa kaikki mukaan > tutti (= kaikki (italia))
Ansatsi = huuliote, jolla soittaja muodostaa äänen soittimestaan.
Back-beat = 2 ja 4 isku (beat) korostettuna (kuten Black bottom stomp). Beat-kompit perustuvat samaan iskutukseen, vaikka ovat ihan eri genreä.
Barrelhouse Jazz = Chicagossa syntynyt New Orleans -vaikutusta imenyt musiikkityyli.
Barrelhouse piano = Barrelhouse piano on Boogie Woogieta edeltänyt soittotyyli.
Video > The history of Barrel House Piano
Black Bottom Stomp = Jelly Roll Mortonin sävellys, jota usein käytetään esimerkkinä soittotyylille, koska ko. kappaleessa on lähes kaikki vanhan dixielandin elementit, kuten 2 ja 4 isku (beat) korostettuna, synkooppeja, banjosoolo, pasuunalla glisandoja ja bassossa paljon slap-soittoa (katso slap-bass).
Video > Jelly Roll Morton Black Bottom Stomp
Bebop = swingin jälkeen kehittynyt jazz-tyyli, jota Louis Armstrong nimitti kiinalaiseksi musiikiksi.
Blues = 1860-luvulla Afrikan-Amerikkalaisten piirissä syntynyt musiikkityyli, josta syntyi jazz-musiikki eri tyyleineen. Blues on käytännössä sävelasteikko ja sointurakenne, joka on dixielandissäkin yleinen, vaikka ei muistutakaan perinteistä hidasta ”I woke up in the morning..” – bluesia.
Bo Derek -komppi = ks. Bo Diddley -komppi.
Bo Diddley -komppi = Clave-rytmistä kehittynyt rytmikuvio, pumtsi pum pum, pum pum.
Video >Bo Diddley -komppi
Boogie Woogie = 1920-luvulla suosioon noussut, mutta jo 1800-luvulla Afrikan-Amerikkalaisten yhteisöissä kehittynyt musiikkityyli
Bouncy = useimmin bouncylla viitataan shuffle-kompin kaltaiseen, mutta tiukemmin ja ”pomppivammin” soitettuun rytmiin. Melko epämääräinen termi, joka nykyään viittaa myös New Orleans -rappiin.
Brushes = katso sudit.
Buzz-roll = virveliin soitettava ”pärinäkomppi”, perustuu ns. multible bounce rudimenttiin. Katso myös Pressroll.
Chicago-jazz = 1920 Chicagossa lähinnä New Orleans-muusikoiden toimesta syntynyt musiikkityyli, jossa banjo korvattiin kitaralla ja tuba kontrabassolla. Rytmi painottuu tasaiseen neljään kakkosnelosen sijaan ja on usein myös kohtuullisen nopea.
Chorus = säkeistö
Clave -rytmi = perus lattarirytmi, jonka kuubalaiset saavat äidinmaidossa (ks. nuottiesimerkki)
Cool (jazz) = hillittyä jazzia, jossa saattaa olla vaikutteita klassisesta musiikista.
Dixieland = alkuperäisesti valkoisten soittamaa New Orleans jazzia.
Dogfight = kahden solistin välinen, vuorotteleva soolotaistelu ks. Myös Interlude
Eemeli = e-ääni tai duuri/molli
Faarao = f-ääni tai duuri/molli
Fade In/Out = kappaleen alku tai loppu äänen voimaa hiljentäen/nostaen
Filli = rummun tai muun soittimen lyhyt musiikillinen täyte joko kappaleen alkuun tai keskelle.
Fraseeraus = soittajan luoma nuotin, nuottikuvan tai muun tunnetun rytmityksen muuntelu tyyliin tai tilanteeseen sopivaksi.
Följä mig = ruotsinkielinen kehotus soittajille seurata liidaria. Sanonnasta tuli legenda kun eräs liidari sanottuaan tuon, tipahti lavalta.
Glisando = erityisesti vetopasuunan, mutta myös muiden soittimien äänen venytys-efekti.
Gospelmeininki = Afrikan-Amerikkalainen seurakuntamusiikkityyli, soitetaan uskottavan julistavasti. Voi olla hyvin poppiakin. Rytminä usein kasibeat*-, street-beat, shuffle tai 12/8osa -beat.
Video > Gospel
Insatsi = soittimen tai laulajan äänen alku eli aluke
Interlude = moniosaisten sävellysten välisoitto, jossa voi olla myös ns. Dogfight.
Intro = kappaleen alku, johon voidaan palata.
Janatuinen = jazzinsoittaja
Jyystöä = tapa soittaa tuubaa, esim. riffikuvio, jossa imevää täyttävää svengiä.
Kakkosnelonen = rytmi, jossa 4/4-tahdin 2 ja 4. iskua korostetaan.
Kasibeat = kansanomainen nimitys 8-osa-beatille.*
Klara = klarinetti
Klarinettiluritus = dixielandissa käytetty kahden klarinetin, yleensä soolo-chorusten jälkeen tuleva, ”sovitettu” choruksen kestävä riffiduetto.
Video > Klaraluritus DSCB
Kolmimuunteisuus = jazz yleensä (mutta EI aina) perustuu kolmijakoisuuteen vastakohtana kaksi- tai nelijakoisuus.
Koputus = komppi
Kuppi = puhallinsoittimen äänenvaimennin eli sordiino.
Kylpyläviihdettä = beguine-komppi (kun soitetaan bossanovaa kostoksi).
Kyrpää = soittotapa, kovaa ja uholla.
Lappu = nuotti
Liidari = lavalla bändin musiikillinenjohtaja, usein trumpetisti.
Liideri = lavalla bändin musiikillinenjohtaja, usein trumpetisti, hallinnollisesti soittaja, joka hommaa keikat.
Leiter = yhtyeen jäsen, jota Deutsche Welle haluaa haastatella. Muuten sama kuin Liideri
Lippukomppi = Ogelin pop/jazz-opiston nimitys eräälle beat-kompille.
Mainstream = jazz-tyyli, joka syntyi 1950-luvulla.
Mottimettä = vahva 2 ja 4 symbaalilla, kuten kakkosnelonen.
Munaa = soittotapa, kovaa ja uholla.
Neliskanttinen = vastakohta kolmimuunteisuudelle.
New Orleans jazz = New Orleansissa syntynyt jazz-tyyli.
Nelosia = soolot, jotka soitetaan kahden tai useamman solistin välillä 4 tahdin osissa.
Nousu = nousutahti on tahti ennen kappaleen varsinaista 1. tahtia ja sen aikana joku tai jotkut soittavat ns nousun.
Paraatibändi = New Orleans -musiikkia soittava seisova/kävelevä/marssiva yhtye.
Video > New Orleans second line (HBO Treme aloitus-video)
Pesulauta = pesuvälineenäkin käytetty metallinen aaltokuvioinen kädessä pidettävä laatta on suosittu vanhan jazzin rytmisoitin, kuin iso Guiro. > Katso kuva Guiro ja Pesulauta.
Pilli(t) = puupuhallin (huilu, klarinetti, myös saksofonit.)
Pomppa = kooda eli Coda -merkki, josta mennään koodaan eli sävellyksen loppuun.
Pornokomppi = vahva beat-komppi Summertimeen.
Pressroll = virvelirumpuun soitettava vanha jazz-komppi, tuntee myös nimen buzz-roll.
Video > History of drumset, videolla mm pressroll ja muita New Orleans rytmejä.
Pumpulipalloja = tapa soittaa tuubaa, pehmeästi pomppien.
Ragtime = synkooppirytmi, jossa soitetaan esim. Crash-symbaaliin ns up-beateja.
Riffi = lyhyt yksittäisistä sävelistä tai soinnuista koostuva aihe, jota toistetaan.
Shuffle -komppi = rokissa käytetty ns. Ränttätänttä -komppi, shuffle väärinpäin on jazzia (ks. nuottiesimerkki).
Slurri = puhaltimien, mutta myös banjon nopea juoksutus
Slap-basso = bassonsoittotekniikka, jossa bassosta saadaan kova ns slap-ääni. Myös vanhassa Rock’n Roll:ssa käytetään usein slap-bassoa. Kitaristitkin käyttävät.
Soita niin tyhmästi kuin se nuotti on! = kehoitus soittajalle soittaa tarkasti nuotin mukaan, juuri niin kuin se on kirjoitettu. Sanonnasta on tullut legenda erään bändiliidarin tokaistua näin soittajalle, joka arvosteli kirjoitettua nuottia.
Spagettishuffle = Louis Prima -komppi, tyyli lähellä Bouncea.
Video > Louis Prima Just A Gigolo
Soikea = kolmimuunteisuus, kuten swingissä.
Stomp = kappale jossa tasainen jatkuva (ostinato) ”tallova” rytmi, nopea, medium tai hidas.
Video > Louis Armstrong New Orleans Stomp
Streetbeat = vanhassa jazzissa usein pressroll, mutta myös clave-rytminen virveli/bassorumpu-komppi. Vanhan jazzin ulkopuolella tarkoittaa myös beat-pohjaista virveli johtoista fuusiota rumpusetillä.
Sudit = rumpukapula, jossa metallinen viuhkamainen soittopää (se pää, joka osuu rumpuun).
Sutikomppi = sudeilla (eng. Brushes) soitettava komppi
Swing = musiikkityyli ja rytmi, tavisten kielessä oikeata jazzia.
Tiistai-komppi = tisdag på torsdag, swing-komppi sudeilla.
Tirolikomppi = triolikompin lempinimi.
Traditionaalinen jazz = vanhaa perinnemusiikkia alunperin USA:sta.
Triolikomppi = 12/8 beat, New Orleans musiikissakin käytetty komppi ks nuottiesimerkki.
Trio-osa = marssimusiikkitermi, jota käytetään myös vanhoissa jazz-kappaleissa. Usein rauhallinen osa ennen ”ryminää”. Marssissa trio on usein ensimmäisen varsinaisen choruksen jälkeen ja siihen voidaan myös palata ja/tai marssi voi myös loppua trio-osaan, kuten Stripes And Stars Forever.
Video > Stars And Stripes forever
Trumpetistin paras ystävä = fonisti, joka osaa b-osan.
Up-beat = rytmi, jossa soitetaan – neljään laskettaessa, iskujen jälkiosaa, siis yk-SI, kak-SI jne.
Verse = säkeistö, mutta myös sävellyksen osa ennen varsinaista a-osaa
Vintti pimeenä = vähennettykolmisointu jossa kvintti vähennetty.
Virvelikomppi = rumpalille sanotaan ”soita virvelikomppia” kun halutaan, että hän ei käytä peltejä. Asiallisesti tarkoittaa usein ns. street beatia, pressrollia, buzz-rollia tai vanhaa Rock’n Roll-komppia.
***
Mikko Virto (s. 1953) on pitkän linjan muusikko ja opettaja. Tapiolan Yhteiskoulun Big Bandissa (nykyinen Tapiola Big Band) sekä Tapani Kansan ja Katri-Helenan taustabändeissä alkanut ura pasunistina vaihtui myöhemmin rumpaliksi. Hän on viime vuodet opettanut lyömäsoittimia ja musiikkiteknologiaa mm. Helsingin Työnväenopistossa ja Pohjois-Helsingin musiikkiopistossa.
Mikko aloitti ammattisoittamisen vuonna 1971 ja on toiminut pääasiassa tanssi- ja klassisen jazzin orkestereissa. Hän on ollut alusta lähtien legendaarisen Polaris Celebration Bandin (per. 1981) rumpali. Mikolla on ollut myös useita omia kokoonpanoja ja kotisivut. Hänet tunnetaan laaja-alaisena musiikin ammattilaisena ja median tekemisen sekatyömiehenä.
