Pietarsaaressa syntynyt Sven-Erik ”Nago” Nygård täyttää 90-vuotta 25.8. Helsingissä. Hän soitti lapsena harmonikkaa kotiseudullaan, kunnes tarttui saksofoniin ja liittyi 1948 Kaj Heidenbergin trioon. Nago perusti big bandin ennen lähtöään Sibelius-Akatemiaan. Opiskelurahoja hän tienasi Ossi Aallon orkesterissa ja soitti myöhemmin myös Taito Vainion bändissä, Ossi Runnen kvintetissä sekä vierailijana Radion tanssiorkesterissa.
Nago on Gramexin tietojen mukaan ollut mukana yli 6 000 levytetyllä kappaleella soittajana, sovittajana tai säveltäjänä. Vuonna 1999 hänelle myönnettiin Classic Jazz -yhdistyksen Louis Armstrong-palkinto, vuonna 2003 Suomen Big Band -yhdistyksen Count Basie -mitali ja vuonna 2005 Suomen Jazzlegenda-palkinto nro 9.
Kutsumanimi Nago syntyi Pietarsaaressa koulun alaluokilla, kun opettaja puhui Novgorodista. Lapset huomasivat välitunnilla sanojen yhteyden, ja siitä alkaen Sven-Erik on ollut ”Nago” – ei siis mikään Turunmaan saariston kunta.
Pietarsaaren kasvatin lähtökohdat musiikkiin olivat hyvin selvät. Kotona kaikki soittivat ja Nago kuunteli kaveriensa kanssa Ruotsin radiota sekä Amerikan Ääntä, jazzin kipinä syntyi sieltä. Levyjen saanti oli siihen aikaan vaikeata mutta Nago sai hankituksi muutamia levyjä.
Count Basien levyllä tenoria soitti Don Byas ja Woody Hermanin iso orkesteri oli yli muiden. Nagon ensimmäinen keikka oli juhannusaattona 1949, Fäbodan lava ja Gunnar Backlundin yhtye. Ja varmasti soitettiin I can`t give you anything but love.
Voitto Kai Pahlmanissa jäi saamatta
Syksyllä 1957 musiikki vei miehen, jääköön kaikki muu! Vieläkin Nagoa harmittaa muuan hetki kotikaupungissaan. Urheiluliikkeen ikkunassa oli pokaali, jonka hänen oma joukkueensa oli voittanut. Paikallinen Drott oli juuri päihittänyt Suomen Cupissa tuoreen Suomen mestarin HPS:n, jonka riveissä pelasi myös Kai Pahlman.
Harmitti sitäkin enemmän, kun hän oli keikkakiireittensä vuoksi vasta lopettanut, vaikka oli pelannut jalkapalloa poikasesta asti kaikilla tasoilla junioreista edustusjoukkueeseen. Sven oli mennyt ottelun jälkeen pukukoppiin, jutellut ja sieltä he lähtivät Kaitsun kanssa jammaamaan.
Vuosi 1958 merkitsi todellista irtiottoa musiikin puolelle ja keskittymistä siihen kokonaan. Kovan keikkakesän jälkeen Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan sävellystä ja musiikin teoriaa Nils-Eric Fougstedtin johdolla. Samalla tuli muutto Helsinkiin.
Joku muistaa, että Nago ei osannut suomen sanaa tullessaan. Keikat alkoivat opiskelun lomassa ja koko 1960- luku kului bandissa, jota johti Ossi Runne. Kaksi iltaa viikossa Kirjalla ja viikonloput maaseudulla. Neljän vuoden opiskeluaikaan mahtui TV- soittoa, levytyksiä ja sovitustyötä. Radion Tanssiorkesteri oli yksi työmaa, soittoa ja sovittamista.
Musiikinopettajaksi
Kun Ossi siirtyi TV-hommiin, joutui Sven-Erik tienhaaraan, josta uusi väylä avautui samalla. Jo kaksi vuotta häntä oli houkuteltu koulumaailmaan musiikinopettajaksi. Koko 1970- luku vierähti Espoossa Iivisniemen/ Kaitaan koulun musiikinopettajana.
Hän opetti myös Espoon Musiikkiopistossa ja niiltä ajoilta juontaa yhteistyö Antti Sarpilan kanssa. Tätä aikaa seurasi 14 vuotta musiikinopena Sipoon keskustaajamassa Nikkilässä, josta pääsy eläkkeelle koitti 1994. Nago oli erittäin pidetty ja mukaansa tempaava musiikinopettaja.
Nago on johtanut monia Big Bandeja ja tehnyt heille lukuisia sovituksia. Näitä ovat Mosabacka BB, Grani BB, Ladies First Big Band sekä hänen ikiomansa Not So Big Band. Granin vuosilta voi sanoa hänen löytäneen Bianca Moralesin.
LFBB taustavoimiin Sven on kuulunut kauan ja tehnyt heille mahtavia sovituksia. Not So BB taas on aivan hänen käsialaansa. Nago sanoo, että kun on pitkän työrupeaman touhunnut koulumaailman ja opiskelijoiden parissa, haluaa näin eläkkeellä päästä vähän helpommalla. Not So on ryhmä, jolle ei tarvitse selittää miten joku fraasi pitää soittaa.
Pandemia on vähentänyt Nagon keikkoja: ”Vähän tylsää on elämä kyllä. Ennen harjoittelimme yhden bändin kanssa joka viikko ja kävimme joskus keikallakin, mutta sekin on nyt seis. Olen kyllä soittanut kotona koko ajan. Välillä on löytynyt joku kaveri, joka on tullut käymään ja olemme soittaneet yhdessä, mutta on se aika harvinaista”, kertoo Nago Mikko Mattlarin Helsingin Sanomien haastattelussa 24.8.2021.
Kirjoitus perustuu Jussi Korhosen artikkeliin ”Nago Nygård – jalkapallosta jazziin”, Jazzrytmit 24.8.2011.
