Turku Jazz Orchestran treenit ovat juuri päättyneet Turun Konservatoriolla. Herrat Iiro Rantala ja Vellu Halkosalmi istahtavat Café Manuelan terassille jutustelemaan muusikkoudestaan.
Rantalan ja Halkosalmen yhteistyö sai alkusysäyksensä Jukka Perkolta.
-Perkon Jukka sanoi minulle, että:” Vellu, sun pitäisi tehdä Iiron kanssa jokin musajuttu!” johon minä, että: ”Sinulla on varmaan sitten Iiron numero?” No, otin yhteyttä Iiroon. Pohdimme yhdessä, minkälaista yhteistyömme voisi olla. Sinfonia- ja kamariorkesterivaihtoehdot hylättyämme päädyimme nopeasti big band –orkesterin kanssa tehtävään jazzpianistille kirjoitettavaan konserttoon, kertoo Halkosalmi.
-Konsertto –sanaa ei pidä tässä liiaksi ylevöittää, sillä se voi luoda stereotyyppisiä odotuksia esim. tsaikovskimaisista, suurista aloituksista, tarkentaa Rantala.
Säveltäjät päätyivät rakenteeseen, jossa molemmat tuovat esiin viisi sävellystään. Rantalan osuus sävellyksistä on kerätty kahden viime vuoden ajalta eli aineisto on melko uutta. Halkosalmi taas sävelsi teoksen osia nimenomaan luottaen Rantalan lahjakkuuteen ja virtuositeettiin.
Sävellys ja haasteet
– Olin kuunnellut Iiron soittoa jo paljon ennen kuin olemme olleet yhteyksissä. Ensimmäinen levy, jonka ostin muutettuani Helsinkiin opiskelemaan musiikkia, oli Trio Töykeiden ”Päivää!” Iiron soolopianolevy ”Lost Heroes” –levy kolahti minuun erityisesti, sillä tuota levyä kuunnellessani koin löytäväni Iiron soitosta aiemmin piiloon jääneen lyyrisyyden.
-En ole pianisti, joten Iirolle kaltaiselle virtuoosille kirjoittaminen oli aika jännittävää. Tietysti yritin saada aikaan sellaista musiikkia, joka ei olisi hänelle aivan läpihuutojuttu, naurahtaa Halkosalmi.
-Haastetaso oli ihan oikea, lisää Rantala ja jatkaa:
-Sävellys ei mennyt läpi yhdellä eikä toisellakaan soittokerralla, vaan varsinkin tämä
” Confrontation”, eli teoksen kolmas osa, on nopea ja siinä varmaan osittain omasta toivomuksestanikin vasemmalle kädelle tuli enemmän soitettavaa kuin tavallisesti. Jazzpianossahan ei perinteisesti vasemmalle kädelle kirjoiteta mitään muuta kuin sointumerkit. Tämä jazzin suunnaton vapaus on sen ihanuus, mutta joskus myös jonkinlainen kompastuskivi. Toivoin saavani käyttää pianon alimpia ja ylimpiä koskettimia, sillä olen aina tykännyt soittaa pianoa laajalti. Tässä Vellun kutomassa teoksessa toiveeni täyttyi, myhäilee Rantala.
Halkosalmen mukaan jazzorkesterille kirjoittaminen ei poikkea sinfoniaorkesterille kirjoittamisesta. – Piano ja orkesteri käyvät vuoropuhelua ja molemmille on annettava oma tilansa. Elokuvamusiikin puolella sanotaan:” Dont step on the dialogue!” Tuota ohjetta noudattaen sävelsin Iirolle niin, että hänelle jää teoksessa omaa liikkumavaraa, toteaa Halkosalmi.
Rantala myötäilee:
– Tasapaino solistin ja orkesterin välillä löytyy kyllä! Big band –sävellyksiä, joissa pianolla on selkeitä melodisia osuuksia, on tosi vähän. Tässä konsertossa niitä on koko ajan. Saan soittaa soolon joka ikisessä osassa, useimmissa kaksikin kertaa. Vellun on helppo antaa tilaa pianoimprovisoinnille, mutta joillekin säveltäjille se on vaikeaa. Joskus säveltäjä haluaa kontrolloida aivan jokaista kirjoittamaansa parametria.
– Vaikka toiminkin säveltäjänä ja kapellimestarina, olen myös kitaristi ja nimenomaan jazzpuolen koulutettu instrumentalisti. Ymmärrän hyvin improvisaation roolin, sillä se on sisäänrakentunut minuun vahvasti. Ei ollut mitenkään vaikeaa antaa Iirolle siimaa, sillä tiedän hänen soitossaan tulevan esiin juuri niitä kivoja asioita, joita haluan kuulla, toteaa Halkosalmi.
Iiro jatkaa:
– Gershwinin ”Rhapsody in Bluessa” ei, yllättävää kyllä, ole lainkaan improvisaatio-osuuksia, vaikka se on yksi maailman tunnetuimmista jazzpianosävellyksistä. Ehkä tämä konserttotyylin avaaminen improvisaatiolle on vasta tuloillaan, pohtii Rantala.
Turku Jazz Orchestra kasvattaa uusia soittajia
Halkosalmi hehkuttaa TJO:n hyvää asennetta soittamiseensa.
-TJO:ssa on tällä hetkellä vahva tekemisen meininki. TJO on kuitenkin vielä aika nuori bändi, vähän alle kolme vuotta toiminut tässä muodossaan, mutta tuossa bändissä on valtavasti potentiaalia. Osa muusikoista soittaa filharmonisessa orkesterissa, osan työpäivä täyttyy soitonopetuksesta. Riveissämme on eri lähtökohdista tulevia ihmisiä, mutta heitä kaikkia yhdistää rakkaus orkestraaliseen jazzmusiikkiin ja halu kehittää bändiä kauaskantoisesti. Olemme jo pitkällä tuolla tiellä. Treeneissä tapahtuu kehitystä älyttömästi koko ajan ja sitä on kiva katsoa.
– Treenejä TJO pitää ammattiorkesterin tavoin. Meillä on myös big band –akatemia, joka toimii osana TJO:ta. Akatemiaan kuuluu kaksi erilaista nuorisobändiä, joita TJO:laiset pyörittävät. Ajatuksena on nostaa muutamien vuosien päästä mestaruussarjaan uusia soittajia, toivoo Halkosalmi.
Rantala panostaa esiintymisiin
Rantalalla on sveitsiläinen keikkamyyjä ja saksalainen levy-yhtiö ja hän jatkaa konsertoimistaan Saksa-Sveitsi-Itävalta –akselilla. Rantala kertoo tekevänsä tuolla alueella satakunta konserttia vuodessa.
– Konserttini eivät ole mitään megarundeja, vaan konsertoinnit jakautuvat lyhyiksi reissuiksi. On jännittävää, että joku vaivautuu lennättämään minut Saksanmaalle soittamaan pianoa; se on minusta edelleenkin ihmeellinen asia! Haluan panostaa esittämistilanteisiin, sillä kaikesta musiikin saralla tekemästäni huseeraamisesta tykkään eniten soittaa yleisön edessä, kertoo Rantala.
Turku Jazz Orchestran ja Iiro Rantalan yhteiskonsertissa kuullaan Vellu Halkosalmen Rantalalle säveltämä viisiosainen sarja ”Changes” sekä Rantalan omia sävellyksiä, jotka Halkosalmi on sovittanut big bandille ja Iirolle. Luvassa on kaksituntinen Halkosalmen värikkäitä sointukulkuja sekä Rantalan rytmistä ilotulitusta Turku Jazz Orchestran kera.
Ja paljastettakoon vielä: Jos aplodeista ei ole tulla loppua, saattaa ilmoille kajahtaa räävitön versio Deep Purplen ”Smoke On The Waterista”!
Suuntaa siis Samppalinnan kesäteatteriin la 16.8. klo 16.00