Suomen PerinneJazz ry:n China Boy -kiertopalkinto luovutettiin 24.4. jazzyhtye Djangomanialle ja kitaristi Vesa Tompurille ravintola Nyyrikissä Helsingissä. Alvi Leppälän lahjoittama palkinto on tunnustus perinnejazzin parissa ansioituneille harrastajamuusikoille ja -yhtyeille. Viimeksi se on innoittanut rumpali Timo Valkamoa ja jazzorkesteri Alte Kameradenia vuodesta 2017.
”Maaninen” jazzaava kustantaja
– Djangomania -nimi taisi tulla käyttöön vuoden 2005 paikkeilla. Sitä ennen olimme esiintyneet enimmäkseen duona viulisti-laulaja Arto Nybomin kanssa.
– Kontrabasisti Kari Korpisen olin tosin tuntenut 1990-luvun puolivälistä ja musisoinut hänen kanssaan sekalaisissa kokoonpanoissa kadulla, firmojen pikkujouluissa ja jazzilloissa, muistelee Vesa Tompuri yhtyeensä syntyvaiheita.
Vesa Tompuri tutustui jo teini-iässä Django Reinhradtin musiikkiin; se oli tyrmäävä kokemus itseään etsivälle kitaristinalulle. Hän oli toivonut pitempään löytävänsä kaveriksi Stephane Grappeli -henkisen viulistin.
– Tämä toteutuikin 2000-luvun alussa, kun Korpisen Kari soitti minulle ja vinkkasi ”Taistosta”. Malminkartanossa pidetyssä sessiossa selvisi, että Taisto oli ex-horttokaalolainen Taisto Lundberg, tangokuningas Amadeuksen isä. Hän oli elvyttämässä mustalaislauluohjelmistoa ja koonnut ympärilleen soittajiston.
– Tämä soittajisto oli tuleva Djangomania. Taisto itse lauloi sooloa, stemmoja esitti teinipoika Amadeus. Siinä sitten tapailimme jaminpoikasta, ja kun laulajat touhusivat jotain nuottiensa kanssa … heureka ! Viulu-kitaraduo ”Djangomania” oli syntynyt! Korpisen Kari oli kyllä tuolloin paikalla, mutta ensimmäiset keikat teimme duona Arton kanssa. Kari vakiinnutti myöhemmin yhtyeemme trioksi.
Yksi Djangomanian keikoista oli merimatka erään firman mukana Siuntioon, muut jäivät sinne ja bändiläisiä lähdettiin tuomaan takaisin Kauppatorille. – Ei ollut paluumatkalla muuta tekemistä kuin pitää treenit, jotka ovat edelleen Djangomanian historiassa ainoat – jollei sessioita Taisto Lundbergin olohuoneessa lasketa mukaan.
– Nämä ainoatkin keskeytyivät ankaraan merenkäyntiin, jonka aikana kitaristin oli nojattava partaaseen, ettei nouse saaristolaisleipä ja lohi ylös … takaisin meren aaltoihin, Tompuri naurahtaa.
– Kun Amadeus Lundberg sitten valittiin tangokuninkaaksi, pidettiin varjojuhlat Lundbergien takapihalla Malminkartanossa. ”Tangomaniakin” oli paikalla, kun mukaan saatiin haitaristi Johannes Niskanen.
– Hän hallitsee lähes kaikki genret Piazzolasta klassiseen ja swingiin. Johannes liittyi bändiimme vahvistamaan ulkojäsenenä rivejämme. Toisinaan haitarin varressa on käväissyt kotkalainen Mika Huusari.
– Pienenä kuriositeettina voi mainita, että bändimme nimi on pari kertaa muuntunut ”Ukemaniaksi”, kun allekirjoittanut hankki ukulelen ja Kari Korpinen bassokitaraukulelen. Näilläkin soittimilla django-henkinen synteesi musiikistamme on ilmeisesti toiminut.
– Kerran olemme säestäneet jopa tuvalaiseen kurkkulauluun erikoistunutta Sauli Heikkilää. Tämä ”Kurkkumania” on toistaiseksi tehnyt vasta yhden keikan, senkin Heikkilän kirjan julkistustilaisuudessa.
Djangomanian tyylissä yhdistyvät ranskalainen eleganssi, amerikkalainen swing ja hilpeän romanttinen suomalaisiskelmä – mustalaismusiikkielementeillä maustettuna. Yhtye esiintyy sekä akustisesti että sähköisesti, niin sisällä kuin ulkona, yksityisesti ja julkisesti, mutta aina antaumuksella ja huumorilla.
Yhtye kutsuu säännöllisesti vierailijoita keikoilleen. Ravintola Nyyrikissä 24.4 Djangomanian riveissä vieraili suomalaisen jazzhaitarin Grand Old Lady hanuristi Seija Vesterinen, joka taitaa suvereenisti muiden genrejen ohella myös swingjazzin.
Djangomaniaa voi kuunnella myös vapunpäivänä 1.5. klo 14.00-17.00 Cafe Caruselissa, Merisatamanranta 10, Helsinki.
Vesa Tompuri (s. 1957) on päivätyönään kustannusjohtaja. Hän perusti vuonna 1997 Aviador-yhtiön, joka keskittyy ammattilehtiviestintään ja tapahtumajärjestelyihin. Musiikin ja kirjallisuuden rakastaja ansaitsee leipänsä tilaustöitä kirjoittamalla.
Tompuri aloitti kirjankustantamisen vuonna 2012 ja toteutti heti nuoruuden haaveitaan. Hän julkaisi ensimmäisenä kirjanaan suomeksi Noël Balenin kirjoittaman hienon Django Reinhardtin elämänkerran; Django, Vallaton virtuoosi.
Muita Aviadorin kustantamia jazzaiheisia kirjoja ovat mm: M.A. Numminen; Jazzin meining, Charles Mingus; Koiraakin kurjempi, Hannu Luntiala; Jazzia Jumalan armosta – Juhani Aaltosen tarina, Pete Hoppula ja Matti Laipio; Sininen sielua myöten – Suomi Bluesin tarina ja Matti Laipio; Mapesta kaikki alkoi – Tapiola Big Bandin tarina
Arto Nybom (s. 1957) on kunnostautunut viulistina niin kansanmusiikkipiireissä kuin Antti Hytin luotsaamassa kokeellisessa porvoolaisyhtyeessä. Hän keikkailee paljon myös vanhustentaloissa ja lastentarhoissa, mikä häneltä sujuu lastentarhanopettajan koulutuksenkin ansiosta.
Jazzviulistina hänellä on omintakeinen bluesia ja swingiä yhdistävä tyyli. Nybomin laulutyylissään on yhtymäkohtia suomalaisen iskelmän suuriin nimiin, jopa Olavi Virtaan.
Kari Korpinen (s. 1956) on kokenut basson ammattilainen, jolla on muusikkotaustaa niin kaduilta kuin sinfoniaorkestereista sekä big bandeista ja muista jazzkokoonpanoista. Sekä ”lappuja” suvereenisti lukevana että spontaanisti hetkeen tarttuvana muusikkona Korpinen on ollut pitkään kysytty muusikko, oli genre lähes mikä tahansa.
Palkinnon luovuttaja SPJ:n varapuheenjohtaja Jaakko Rinne kertoi luovutuspuheessaan taustaa: -”China Boy”, musta kornetti on Alvi´s Dixie Stompersin johtajan, Alvi Leppälän luoma taideteos.
– Kornetisti Cajus ”Pricken” Lindroth oli ostanut kiinalaisen Parot-kornetin Otaniemen teekkareilta 1990-luvulla. Soitin oli puolivalmis hiomaton kappale, jonka Lindroth viritti taitavana nikkarina soittokuntoon. Palkintoa hallinnoi Suomen PerinneJazz ry.
China Boyn saajat:
2012 DRB Swing Band, Jaakko Rinne
2014 The Swing Machine, Veijo Koskinen
2015 Monday Session, Rolf “Rolle” Lindström
2016 Birger´s Ragtime Band, Birger Lindström
2017 Alte Kameraden, Timo Valkamo
2019 Djangomania, Vesa Tompuri
