Suomessa 1972 ensimmäistä kertaa käynyt, Pori Jazzissa hienon Return To Forever-yhtyeensä kanssa soittanut pianisti Chick Corea on kuollut. Hän kuoli 79-vuotiaana 9. helmikuuta Tampassa Floridassa. Kuolinsyy oli syöpä.
Corea ehti 60 vuotta kestäneen uransa soittaa monenlaista musiikkia. Häntä voikin pitää eräänlaisena musiikillisena kameleonttina, joka joustavasti siirtyi tyylistä toiseen. Suosituimmillaan hän oli 1970-luvulla yhtenä fuusiosuuntauksen keskeisistä muusikoista.
Käydessään Porissa Corealla oli jo takanaan varsin vaihteleva ja tuottelias ura. New Yorkiin 1950-1960 -lukujen vaihteessa muuttaneesta Coreasta tuli nopeasti kysytty pianisti, joka soitti 60-luvulla mm. Mongo Santamarian, Herbie Mannin, Stan Getzin ja Dizzy Gillespien yhtyeissä sekä lukuisilla levytyksillä.
Käännekohta hänen urallaan oli liittyminen 1968 Miles Davisin kvintettiin, joka tuolloin oli sähköistämässä ilmaisuaan. Corea olikin mukana Davisin parin seuraavan vuoden aikana tehdyillä jazzin ja rockin fuusion pioneerilevyillä.
Davisin yhtyeestä erottuaan Corea siirtyi 1970 toisenlaiseen musiikkiin perustamalla saksofonisti Anthony Braxtonin kanssa akustista free-henkistä musiikkia soittaneen runsaan vuoden koossa olleen Circle-kokoonpanon.
Seuraava askel oli brasilialaisesta musiikista vaikutteita saanut Return To Forever, johon tulivat saksofonisti/huilisti Joe Farrell, basisti Stanley Clarke, lyömäsoittaja Airto Moreira ja vokalisti Flora Purim. Tuo kokoonpano levytti talvella 1972 ja teki kesällä Euroopan-kiertueen, johon mahtui kaksi konserttia Porisssa. Varsinkin teatterin huikeaa konserttia pitävät monet Porin festivaaliveteraanit, minä mukaanlukien, yhtenä kaikkien aikojen parhaista Porissa.
Akustissävyinen Return To Forever sähköistyi jo seuraavana vuonna. Vanhasta kokoonpanosta jäi vain kokonaan sähköbassoon siirtynyt Stanley Clarke. Uusina rumpali Lenny White ja kitaristi Bill Connors, jonka tilalle tuli pian Al Di Meola. Tämä sähköinen RTF oli yksi 1970-luvun fuusion tiennäyttäjistä.
1970-luvulla syntyi useita jo klassikkoina pidettäviä sävellyksiä kuten Spain, What Game Shall We Play Today ja 500 Miles High, jotka säilyivät hänen uusienkin kokoonpan ojen keikkaohjelmistossa pitkään.
Kuten aiemminkin Corealla oli 1970-luvulta alkaen vakioyhtyeensä lisäksi monenlaisia muitakin projekteja. Hän oli erittäin tuottelias levyttäjä, jonka levytyksillä kokoonpanot vaihtelivat soolopianosta isoihin myös jousisektion sisältäviin orkestereihin. Lisäksi hän vieraili monien muidenkin artistien levytyksissä soittokumppaneina mm. Gary Burton, Herbie Hancock ja Friedrich Gulda, jonka kansa hän esitti mm. Mozartia.
1980-luvulla Corealla oli kokoonpanojensa joukossa sekä Elektric että Akoustic Band, joissa soitti samoja muusikoita, mm. pitkäaikainen soittokumppani basisti John Patitucci. Musiikillisesti vaihtelevien esiintymiskokoonpanojen ja hankkeiden toimintamalli säilyi Corealla 2010-luvulle asti. Levytyksiä syntyi myös rivakasti.
Porissa Corea vieraili seuraavan kerran 1981 mukanaan tenoristi Joe Henderson, basisti Gary Peacock ja rumpali Roy Haynes. Seuraava käynti oli 1998 kuusimiehisen Origin-yhtyeen ja trion kanssa 2001. Viimeinen kerta Porissa oli 2008, tuolloin Return To Foreverin sähköistetty versio (Corea, Di Meola, Clarke ja White).
Suomessa hän kävi viimeksi 2015. Tuolloin hän esiintyi Finlandia-talossa Vigil-yhtyeensä kanssa.
Corean kertoo 2015
Tuolloin tein hänestä haastattelun, josta tässä osa. Siinä hän kertoo erilaisista tuolloin ajankohtaisista hankkeistaan. Tässä osa tästä haastattelusta.
JR: Perustit Vigilin 2013 , teitte levyn ja lähditte pitkälle kiertueelle, joka ulottui viime vuonna myös Suomeen. Onko uusi kiertue eräänlainen toinen näytös yhtyeen urala?
CC: Kyllä nimenomaan. Tosin uskon myös, että Vigilin toiminta tulee jatkumaan tämän kiertueen jälkeenkin.
ML: Levytitte kaksi vuotta sitten. Onko odotettavissa uutta Vigil-levyä?
CC: Kyllä varmasti, tosin aikataulua ei ole lyöty lukkoon. Ensi vuosi tulee olemaan varsin tapahtumarikas, sillä täytän kesäkuussa 75 vuotta. Tämä tarjoaa mahdollisuuden erilaisille erikoistapahtumille, konserteille sekä myös levytyksille. Tuo kaikki on parhaillaan suunniteltavana.
ML: Olet äskettäin levyttänyt Bela Fleckin kanssa. Teillä kahdella on ollut syksyllä konsertteja ja lisää on tulossa talvella. Banjo ja piano on epätavanomainen yhdistelmä. Kuin yhdistelmä toimii mielestäsi?
CC: Belan musiikillinen maailma on valtava ja ainutlaatuinen. Minulle on aina hyvin haastavaa luoda pianolla eräänlainen orkesterointi hänen soittonsa ympärille. Ja sitäpaitsi, hän on erittäin hauska kaveri.
ML: Entä Return To Forever? Onko sinulla suunnitelmia herättää RTF henkiin? Sinulla oli joku vuosi sitten koossa RTF IV. Onko RTF V mahdollinen?
CC: Ovi on aina auki RTF:lle. Ja olen myös varma, että teen Stanley Clarken ja Lenny Whiten kanssa jotain myös tulevaisuudessa. On se nimeltään RTF tai jotain muuta.
ML: Aiotko aktivoida muita entisiä bändejäsi?
CC: Olen nyt hyvin innostunut mahdollisuudesta saada Elektric Band jälleen koolle. Toivottavasti levytämme myös. Vanhat bändikaverini Dave Weckl, John Patitucci, Eric Marienthal ja Frank Gambale suunnittelevat viikon keikkaa New Yorkin Blue Noteen osana 75-vuotisjuhlintaani.
ML: Olet myös säveltänyt ns. konserttimusiikkia, mm. pianokonserton. Aiotko jatkaa tällaisen musiikin tekemistä? Entä onko mahdollista, että jonain päivänä Chick Corea tekee kiertueen sinfoniaorkesterien solistina esittäen omaa musiikkiaan?
CC: Toden totta, suunnittelemme vuodeksi 2017 kiertueita konserttojeni esittämiseksi. Olen keskustellut arvostetun kapellimestarin Steven Mercurion kanssa vuoden 2017 esityksistä ja ohjelmistosta. Olen tästä innostunut, mutta tiedän, että joudun ankarasti harjoittelemaan näitä konsertteja varten!
