Vuonna 1917 Original Dixieland Jass Band, New Orleansista kotoisin oleva nuorten valkoisten muusikoiden kvintetti levytti New Yorkissa lakkalevyille, ”savikiekoille” joukon etelävaltioissa suosittuja viihde- ja tanssikappaleita. Ensimmäisen levyn Livery Stable Blues ja Dixie Jass Band One-Step olivat heti myyntimenestyksiä kulmikkaina tulkintoinakin. Edellisessä oli koomisia kotieläinten ääniä jäljitteleviä puhaltimien efektejä. Hauskanpito, huolettomuus ja uusi tanssimusiikki liittyivätkin Yhdysvalloissa seuraavan vuosikymmenen vauraaseen ”jazz age”-kauteen.
ODJB oli tilattu uutuutena Paradise-yökerhoon, joka oli yksi suosituista New Yorkin Reisenweber-rakennuksen tanssisaleista. Aluksi jouduttiin yleisölle tosin jopa vakuuttamaan, että uusi ”jasz” tai ”jazz” oli todella tanssittavaksi tarkoitettua musiikkia. Nopeasti se kuitenkin valloitti kaupunkilaiset ja levisi sensaationa ympäri maailmaa.
Kvintetin – trumpetti, klarinetti, pasuuna, piano ja rummut – johtaja oli trumpetisti Dominic James ”Nick” La Rocca (1889-1961), ja sen ohjelmisto oli samaa kuin New Orleansin lukuisten erilaisten soittokuntien. ODJB teki tunnetuksi muitakin edelleen paljon soitettuja dixieland-kappaleita: mm. Tiger Rag, Jazz Me Blues, Clarinet Marmelade ja At The Jazz Band Ball. Niiden säveltäjiä ei varmuudella tunneta, sillä monet teemoista ovat New Orleansin monipuolisen musiikkiperinteen eri aineksista yhdistettyjä eikä välttämättä edes nuotinnettuja.
Tiger Rag, ehkä tunnetuin perinnejazzin teema, on valaiseva esimerkki. ODJB:n soittajat on tosin merkitty säveltäjiksi, mutta sen neljän osan kolmeminuuttisessa kuuluu sitaatteja mm. Philip Sousan Tähtilipun alla-marssista, LaPaloma-tangosta ja eräästä ranskalaisesta katrilli-tanssista. La Roccan ryhmän tulkinta jäljitteli neworleansilaista kollektiivista improvisointia, mutta todennäköisesti he esittivät ”tiikerinsä” aina samalla sovitulla tavalla. Tätä tukee heidän siitä Lontoossa 1919 levyttämänsä versio. Se kuulostaa lähes samanlaiselta kuin vuoden 1917 äänitys.
Tiger Rag on saanut lukemattomia uustulkintoja ODJB:n mallin mukaan, mutta sen cover-versioiden lisäsi kappaleen soinnut ovat olleet pohjana monille uudemmillekin sävellyksille: mm. Step On It (Coleman Hawkins), Django Rag (Django Reinhardt), Sittin’ In (Roy Eldridge) ja jotkut Duke Ellingtonin kappaleet (Hot And Bothered, Slippery Horn), erityisesti mainio Daybreak Express. Se on jazzin todellista ohjelmamusiikkia alusta loppuun.
Tiger Ragin sanoittajaksi on merkitty DeCosta, jonka lyriikka on tässä lähes yhtä pelkistettyä kuin beboppareiden teemassa Salt Peanuts. DeCosta kysyy ja kannustaa: ”Where Is The Tiger?” ja ”Hold The Tiger!”
– Yleisradiomme legendaarinen “Sinivalkoinen ääni”, Pekka Tiilikainen teki 1957 ”jazzhistoriaa” selostamalla äänilevylle Repe Helismaan hupitarinan ”Tiikerin metsästys”. Tiger Rag on myös ainakin eräiden jenkkioppilaitosten urheilujoukkueiden kannustuslaulu.
