Ihmisääni on monipuolinen instrumentti. Bobby Mc Ferrinin ja beatboxaajien sooloesitykset ovat hämmästyttäviä, samoin vaikkapa ruotsalaisen The Real Groupin Count Basie orkesterin imitaatiot. Keskeisinä tiennäyttäjinä tässä vokaalitaiteessa lienevät yhdysvaltalaisen kvartetin “The Mills Brothers” 1930-luvun äänitteet ja eri soittimia jäljittelevä laulutapa.
Näiden Brunswickille ja Deccalle tehtyjen 78-kierroksen levyjen keskiöissä oli kuuntelijoita varten selvennys: “No musical instrument or mechanical devices used on this recording other than one guitar.”
Veljekset syntyivät Ohiossa 1910-luvulla, ja yhtye aloitti menestyksekkään uransa 1928 ja esiintyi ahkerasti yli puoli vuosisataa. Heidän isällään oli parturiliike, ja poikien laulutapa olikin lähellä barbershop-tyyliä. Kouluikäisinä he esiintyivät usein isänsä liikkeen edessä laulaen ja kazoota soittaen.
Ottaessaan osaa erääseen lauluyhtyekilpailuun kvartetin baritoni Harry Mills huomasi instrumenttinsa hävinneen ja “soitti” soolonsa trumpettia kämmeniinsä puhaltaen ja sitä jäljitellen. Tästä pidettiin, ja veljet John, Herbert ja Donald alkoivat imitoida muitakin soittimia. Näin syntyi heidän ainutlaatuinen saundinsa, jossa mallina ohjelmistolle ja sovituksille olivat radiossa soinut ajan tanssimusiikki ja suosikkiorkesterit.
Vuonna 1928 yhtye hyväksyttiin Cincinnatin radioaseman WLW koe-esiintymisessä ja se alkoi esiintyä säännöllisesti. Kuultuaan veljeksiä Duke Ellington suositteli heitä Okeh Records-yhtiölle. Sen kanssa tehtiin levytyssopimus, ja veljekset muuttivat New Yorkiin. CBS-radion palkkalistalle he siirtyivät 1930 ja esiintyivät aluksi myös muilla yhtyenimillä: The Steamboat Four ja Four Boys and a Guitar.
Sen ensimmäinen levyhitti Brunswickille oli “Tiger Rag”, jota myytiin nopeasti yli miljoona ja josta myönnettiin myös kultalevy. Sen he esittivät vuoden 1932 musiikkielokuvassa The Big Broadcast. Vuonna 1934 The Mills Brothers valloitti Englannin. Suuren suosion he saivat Lontoon Palladium-teatterissa. Kiertueellaan he pitivät varsin erikoisen konsertin: se oli Lontoon Regal-teatterissa ja yleisönä oli vain kuningasperhe seurueineen.
Kun vanhin veli John kuoli 1936, poikien isä John-seniori korvasi hänet bassolaulajana ja tuubaäänenä. Kitaristiksi tuli Norman Brown. Kvartetti teki levyjä yhdessä muidenkin artistien kanssa. Mm. Louis Armstrong kumppaninaan se levytti lukuisia menestyskappaleita 1937-1940. Seuraavina vuosina kvartetti kiersi ympäri maailmaa. Palattuaan Yhdysvaltoihin se levytti lukuisia menestysiskelmiä, mm. Paper Doll ja I’ll Be Around.
Vuonna 1957 isä-John lopetti, mutta lauluyhtye jatkoi triona ja orkesterisäesteisenä. Tunnusmerkki, instrumenttien vokaali-imitaatio kuitenkin säilytettiin. The Mills Brothers oli edelläkävijä myös doo-wop-laulutyylille. Harry Mills kuoli 1982, jonka jälkeen veljekset Herbert (kuoli 1989) ja Donald esiintyivät vielä kaksistaan. Donaldin kuoltua 1999 hänen poikansa John III jatkoi The Mills Brothers-historiaa kolmen uuden laulajan kanssa.
– Varttuneet diggarit muistanevat lauluyhtyeen 1950-luvulla tekemät suositut Glow Worm, Opus One ja Yellow Bird.
