Arto Nybergin ohjelmia seuratessa on kiintoisa havaita vierailijoiden toivemusiikin ja heidän ikänsä suhde. Valitun kappaleen tunnesisältö tuntuu liittyvän tavallisesti henkilön nuoruuteen, ensimmäisiin parisuhteisiin tai johonkin muuhun merkittäväksi koettuun tapahtumaan. Taannoin Nybergin ohjelmissa vierailivat vuorollaan seniorit Aira Samulin, Jaakko Iloniemi ja M.A. Numminen.
Aira Samulin, “ikivihreä” ja mm. ikääntyvien onnellisuuteen kouluttaja, toivoi vuoden 1930-musikaalisävelmää ja evergreeniksi 1944 noussutta “On the sunny side of the street” Tommy Dorseyn orkesterin ja lauluyhtyeen esittämänä. Arvostettu veteraanidiplomaatti ja talouselämän vaikuttaja Jaakko Iloniemi olisi puolestaan halunnut kuulla optimistista maailmaa kuvaavan ja Louis Armstrongin laulaman “What a wonderful world” (1967). Entä monipuolinen M.A. Numminen? Hän syttyi jazzille jo nuorena ja halusi kuulla genren todellisen timantin, trumpetisti Cifford Brownin ja yhtyeen 1955 levyttämän bluesnumeron “Sandu”.
Pianisti Thomas “Fats” Waller, tuottoisa jazzsäveltäjä ja viihdyttäjä, kiteytti ajatuksen tarttuvasta laulusta: “The thing that makes a tune click is the melody”. Mahdollisen sanoittajan osuutta ei tietenkään pidä unohtaa. Jos kuulija ei ole musiikkiin kovin perehtynyt eikä jaksa paneutua kappaleen sointujen, rytmin tai rakenteen hienouksiin, hän laulaa, hyräilee tai viheltää suosikkilauluaan ainakin mielessään. Melodia on se osa musiikkia, johon pääsee helpoimmin käsiksi.
Nuoruuden yhteinen sävel, “our song” tai muuten oma laulu pysyy mielessä koko elämän. Kuningatar Elisabet II ja prinssi Philip, jotka avioituivat 1947, kuuntelevat mielellään mm. seurusteluaikansa hittejä musikaaleista Oklahoma ja Annie get your gun. Eräs niistä on “They say it’s wonderful”.
-Louis Armstrong on kertonut oppineensa New Orleansin veteraanimuusikoilta tyylin soittaa melodioita. “Aloita pienen murto-osan päästä melodiasta, ota kiinni toiset soittajat ja tule perille hieman ennen heitä.”
