Kotimaisen jazz merkittävimpiä muusikoita 1950-90 -luvuilla oli hämeenlinnalaissyntyinen Teuvo ”Teukka” Suojärvi (1932-1997). Hän ryhtyi ammattimuusikoksi jo 15-vuotiaana, ja hänen ensimmäinen soittimensa oli harmonikka. Se vaihtui kitaraan, kun hänet kutsuttiin mukaan Kauko ja Kalevi Viitamäen yhtyeeseen jo sitäkin instrumenttia hallitsevana.
Viitamäen kvintetti voitti 1948 ja 1949 Suomen amatööritanssiorkesterien kilpailut sarjassa nykyjazz ja pääsi myös levyttämään. Kappaleessa Northwest Pasage Suojärvellä on 32-tahdin kitarasoolo, jossa kuuluu hänen perehtymisensä myös bop-tyyliin.
Pian tämän jälkeen hän muutti Helsinkiin ja hämmästytti musiikkipiirejä nyt paitsi taitavana hanuristina myös erinomaisena jazzpianistina. Teukka voitti 1950-luvulla useasti pianistisarjan Rytmi-lehden äänestyksissä.
Ura pääkaupungissa alkoi Jorma Weneskosken orkesterissa, sitten vuorossa olivat Kalevi Hartin, Aarno Wallin, Onni Gideon, Herbert Katzin, Erkki Karjalaisen, Gusse Rössin ja Matti Oilingin yhtyeet.
Kun Suomeen saapui 1950-luvulla ulkomaisia solisteja konsertoimaan, Suojärvi oli tavallisesti näiden pianistina. Soittokumppaneina olivat silloin mm. Dexter Gordon, Johnny Griffin, Benny Bailey, Oscar Pettiford sekä monet ruotsalaiset huiput.
Suojärvi oli luonnonlahjakkuus ja itseoppinut muusikko, joka ei juuri nuotteja käyttänyt. Päivätyönä hän viritti ja kunnosti pianoja. Vuosina 1954-55 hän teki joitain tyylikkäitä jazzharmonikkalevyjä, mm. ”love- ja lover-sarjan”, joissa hänen jazzillinen otteensa ja idearikkautensa hämmästyttivät. Hänen pianosoolonsa ovat aina myös korkeatasoisia ja kiinnostavia.
Teukka oli kysytty musikantti myöhemminkin ja erilaisten nostalgiajamien kivijalka, tarvittiinpa häntä sitten hanuristina tai pianistina. Hän oli tärkeä ja näyttävä lenkki suomaisen jazzin kehityksessä. – kolumni perustuu osittain hanuristi Mika Huusarilta saamiini tietoihin.
