Kapellimestari Nikolai Malko (1883-1961), joka johti säveltäjän teosten kantaesityksiä, löi joskus 1928 hänen kanssaan vetoa sadasta ruplasta. Nikolai oli väittänyt, ettei Dmitri pystyisi kertakuulemalta kirjoittamaan tunnissa nuottipaperille jotain äänilevyltä soitettua sävelmää. Hän pisti pyörimään uutuussavikiekolta iskelmän “Tahiti trot”, jonka alkuperäinen nimi on “Tea for two”. Shostakovitsh voitti vedon. Hän käytti tehtävään vain 45 minuuttia ja ojensi Malkolle foxtrotin jopa valmiiksi sovitettuna ja orkestroituna.
Laulun on säveltänyt Vincent Youmans (1898-1946) ja sen sanoittaja oli Irvin Caesar. Se on vuoden 1925 Broadway-musikaalista “No, No, Nanette”, jossa oli myös toinen ikivihreä, “I want to be happy”. Youmansin sävellyksä eri sanoittajien kanssa on julkaistu noin sata, ja “standardeiksi” luokiteltuja on jäänyt elämään toistakymmentä. Tunnetuimpia niistä ovat “Hallelujah” (musikaalista “Hit the Deck!” vuodelta 1927) ja “Carioca” (vuoden 1933 elokuvasta “Flying down to Rio”). Teemoja sorvatessaan Youmans suosi lyhyeiden sävelideoiden toistoa, joita hän väritti rytmisin vaihteluin ja kiintoisin soinnuin. Tämä miellytti kuuntelijoita, mitä lisäsi vielä “Tea for twon” hellyttävän haaveileva ja romanttinen sanoitus.
Vincent Youmans syntyi New Yorkissa. Häen isänsä oli menestyvä hattutehtailija, ja poika halusi tulla isinööriksi. Jonkin aikaa hän opiskeli Yalen yliopistossa, mutta alkoi sitten tuntea enemmän vetoa liike-elämään. Hän työskenteli eräässä Wall Streetin kiinteistöyrityksessä, kunnes hänet kutsuttiin armeijaan. Hän palveli 1. maailmansodan aikana laivastossa, jossa hän sai tilaisuuden tuottaaa viihdeohjelmia merisotilaille. Rauhan palattua Youmans oli aluksi laulujen myyjä, “song plugger”, musiikkikustantamoille ja operetti- ja musikaaliryhmien harjoituspianisti. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi myös eri produktioiden tuottajana, mutta ei jaksanut enää työskennellä 1934 jälkeen. Hän kuoli tuberkuloosiin Coloradon Denverissä 1946. Vuonna 1970 Vincent Youmansin elämäntyötä muistettiin lisäämällä hänen nimensä arvostettuun lauluntekijöiden muistogalleriaan, “Songwriter’s Hall of Fame”.
“Teetä kahdelle” on levytetty lukemattomia kertoja. M. A. Nummisen version lisäksi siitä on tehnyt taitavan parodian myös jenkkihanuristi-laulaja Joe Mooney. Hän sanoitti laulun uudelleen ja kuvailee samaisen “Tea for two”-pariskunnan elämänkaarta ja teehetkeä kuusikymmentä vuotta myöhemmin. Pianisti Art Tatum levytti sen useita kertoja keksien versioihinsa värikkäitä harmoniakulkuja, pasunisti Tommy Dorseyn hitti laulusta oli cha-cha-cha, ja Anita O’Day kuumensi nautintoa huipputempossa. “Tea for two” on kiintoisa myös kappaleen johdannon, “versen” ansiosta. Monet laulajat ja instrumentalistit ovat ottaneet sen tulkintoihinsa mukaan. Kertosäkeen, “choruksen” harmoniapohjaa ovat hyödyntäneet sävellyksissään mm. tenoristi Coleman Hawkins (“Bean soup”) ja altisti Art Pepper (“Chili pepper”).
Lester Young – Tea for Two
Recorded: Los Angeles California July 15, 1942. Personnel: Lester Young – Tenor Sax, Nat Cole – Piano, Red Callender – Bass
{youtube}Phcpm03ByIE{/youtube}
Anita O’Day — Tea for Two — Live in Tokyo (1963) just sound
{youtube}QDQpX2jeXB4{/youtube}
Muppet Show. Rowlf and Lew Zealand – Tea for Two (backwards)
{youtube}wArQTetzqgA{/youtube}