Jazzin sopraanosaksofonisteista tulevat merkittävimpinä mieleen Johnny Hodges, John Coltrane ja Wayne Shorter. Heillä se oli kuitenkin sivusoittimena toisin kuin Sidney Bechetillä ja Steve Lacylla (1934-2004). Pari kertaa Tampere Jazz Happenigissakin konsertoineen Steve Lacyn (Steven Norman Lackritz) muusikkoura kattoi jazzin kehityksen perinnejazzista jopa yksin esitettyihin avantgarde-tulkintoihin.
Uransa alussa, 1952, Lacy soitti mm. veteraanitrumpetistien Henry “Red” Allenin, Rex Stewartin ja Jimmy McPartlandin yhtyeissä. Myöhemmin hän oli mukana muutamissa merkittävissä Kansas City-jazzia ja swingiä esittävissä ryhmissä. Samoihin aikoihin hän opiskeli musiikkia kotikaupungissaan New Yorkissa ja Bostonissa.
Vuonna 1955 hän tapasi “avantgarden jättiläisen”, pianisti Cecil Taylorin ja muutti kokonaan soittotyylinsä, minkä kuulee Taylorin yhtyeen ensialbumilla Jazz Advance (1956). Seuraava vuonna kvartetti konsertoi Newportin jazzfestivaaleilla, ja pian Lacy teki yhteistyötä myös sovittaja Gil Evansin kanssa. Vuonna 1960 hän sai kutsun suuresti ihailemaltaan pianisti-säveltäjä Thelonious Monkilta liittyä tämän yhtyeeseen. Kun Lacy vuotta myöhemmin perusti uuteen jazziin suuntautuvan kvartetin pasunisti Roswell Ruddin kanssa, Monkin sävellykset kuuluivat hänen vakio-ohjelmistoonsa.
Steve Lacy vieraili Euroopassa ensi kertaa 1963. Hänen soittokumppaneinaan seuraavilla kiertueilla olivat mm. säveltäjä-pianisti Carla Blay ja trumpetisti Don Cherry. Vuodesta 1968 Lacy valitsi asuinpaikakseen ensin Argentiinan Buenos Airesin, sitten Rooman ja lopuksi 1970 Pariisin. Vuonna 1992 hän sai puolen miljoonan dollarin apurahan (“genius grant”) amerikkalaiselta MacArthur Fellowship-säätiöltä ja jatkoi konsertoimista eri kokoisin ryhmin Euroopan avant garde-tapahtumissa. Hän muutti takaisin Yhdysvaltoihin 2002, jatkoi musiikin tekemistä ja toimi myös opettajana eräässä Bostonin konservatoriossa ennen syöpään sairastumistaan.
Steve Lacyn levytysten määrä on huikea. Hän teki jopa yli 20 sooloalbumia, tosin pienehköille yhtiöille. Uransa aikana hänellä oli paljon yhteistyötä eri taiteiden edustajien kanssa. Eräässä haastattelussa 1999 Lacy sanoi, että 75% hänen musiikistaan on runouden ja maalaustaiteen innoittamaa. – John Coltrane sai vahvoja vaikutteita Lacyn suoravartisen sopraanosaksofonin soitosta. Vuonna 1994 hän julkaisi myös kirjan ja cd:n “Findings – my experience with the soprano saxophone”. Siinä on myös hänen laatimiaan harjoituksia tälle soittimelle.