Jazzin eturintamamuusikkoja toisen maailmansoda jälkeen on ollut tenorisaksofonisti Theodore Walter “Sonny” tai “Newk” Rollins. Hän syntyi Sugar Hillissä, New Yorkin Harlemissa 1930 ja on jatkanut aktiivimusikanttina viime vuosiin saakka. Nuoruudessa häntä kiinnosti urheilu, erityisesti baseball, mutta kuultuaan 13-vuotiaana Louis Armstrongia ja tenoristi Coleman Hawkinsia varsinainen jazzkipinä syttyi. Hän oli kuitenkin saanut jo 7-vuotiaana alttosaksofonin ja mieltynyt erityisesti Charlie Parkerin musiikkiin. Myöhemmin hän innostui myös Ornette Colemanin tyylistä.
Rollins on pitkän linjan itseoppinut ja tunnetaan myös säveltäjänä. Hänen kynästään ovat mm. jazzstandardit Doxy, St. Thomas, Oleo, Airegin ja musiikki elokuvaan Alfie (1966). Helsingissä hän vieraili ensi kertaa 1965, Porissa kvartetillaan 1979. Rollinsin soitto on jykevää, rytmisen dynaamista ja vahvasti svengaavaa. Siinä kuulee myös ironista leikkimieltä ja rohkeaa melodista mielikuvitusta.
Parhaiten Rollins on viihtynyt trio-kokoonpanoissaan, mutta hänen tunnettavuutensa rakentuu vahvasti tenoristina yhtyeissä, joita johtivat Art Blakey, Bud Powell, Miles Davis, Thelonious Monk ja erityisesti trumpetisti Clifford Brown. Vuosina 1956-1957 hän äänitti modernin jazzin kulmakivet, levyt Saxophone Colossus, Way Out West ja Sonny Rollins Vol. 2 (Thelonious Monkin kanssa). Ensimainitun levyn uralla Blue 7 hän tasapainoilee taitavasti temaattisen jazzin ja free-tyylin välimaastossa. Way Out West-levyllä on taas yksinkertaisten teemojen hupaisaa variointia.
John Coltranen noustessa jazztenoristien kärkeen 1950-luvun lopulla Sonny Rollins vetäytyi julkisuudesta ja keskittyi harjoittelemaan. “Wood-shedding”-paikkana hänellä oli vuoden verran New Yorkin Williamsburgin sillan kevyen liikenteen väylä. “Siltapelimanni” tuli uudelleen julkisuuteen 1961, jolloin hän teki kvartettilevyn The Bridge kitaristi Jim Hallin kanssa. Vuonna 1963 hän levytti suuren idolinsa Coleman Hawkinsin kanssa albumin Sonny Meets Hawk. Rollinsin vaikuttava ura jatkui tälle vuosituhannelle. Hän on ollut kiinnostunut myös joogasta ja idän filosofioista. Musiikistaan hän on sanonut: “Playing is meditation” ja todennut “you are your most critic”.
