Myöhemmin heidän musiikilliseksi ohjaajaakseen tuli George de Godzinsky, ja he hioivat tyyliään mallinaan myös toinen jenkkikolmikko, Andrews Sisters.
Vuoteen1957 toiminut Harmony Sisters tuli myös kansainvälisesti tunnetuksi viihdeyhtyeeksi: “Geschwister Waltonen” vieraili Saksassa vuosina 1942 ja 1943. Sodan jälkeen trio teki kiertueita Ruotsissa ja levytti siellä ahkerasti Cupol-merkille.
Mutta Boswell Sisters oli ensimmäinen vain tanssimusiikkia ja jazzia esittävä sisarustrio. Naiset olivat alun perin New Orleansin filharmonisen orkesterin muusikkoja. Saatuaan menestystä kotiseudullaan he muuttivat ensin Kaliforniaan ja myöhemmin New Yorkiin. Trio esiintyi muutamissa elokuvissa, teki monia suosittuja levyjä ja oli jopa Euroopan kiertueilla 1933 ja 1935.
Sisaruksista vanhin, Connie (1912-1976) oli yhtyeen sovittaja ja musiikillinen johtaja. Hän jatkoi omalla soolouralla trion hajottua 1936 ja lauloi mm. Bing Crosbyn kanssa suuriksi myyntimenestyksiksi nousseita duolevyjä.
Boswell Sistersin “close harmony”-sointi, instrumentteja jäljittelevä kekseliäs äänenkäyttö, yllättävät tempovaihtelut ja negroidinen ilmaisu vetosivat paitsi muihin lauluyhtyeisiin (mm. Mills Brothers) myös swing-kauden huippusoittajiin, joista monet olivat mukana trion levytyksissä. Esim. kappaleessa “Everybody loves my baby” trumpettisolistina on Bunny Berigan. Connie Boswellin persoonallista vokaalitaidetta kuulee mausteena myös Ella Fitzgeraldin, Mildred Baileyn ja Peggy Leen tulkinnoissa.
Andrews Sisters (Patty, LaVerne ja Maxine) nousi maineeseen 1930-luvun lopussa ja pysyi suosittuna aina 1950-luvulle. Yhtyeen jazzväritteisessä tyylissä kuulee vaikutteita instrumentaaliswingistä, ja sen ohjelmistossa oli monia Glenn Millerin tunnetuksi tekemiä hittejä. Useista trion tulkinnoista tuli “bestsellereitä”, ja jonkin laskelman mukaan sisarusten levyjen myynti yhtyeen 20 toimintavuoden aikana nousi jopa 25 miljoonaan. 1970-luvulla arvio oli jo 75 miljoonaa. Andrews Sisters oli mukana lukuisissa filmeissäkin. Yksi tunnetuimmista on vuoden 1947 “Road to Rio” (“Kaksi iloista merimiestä Riossa”).
Meillä edelleenkin tanssi- ja jammauspiesinä tunnettu balladi “I’m in the mood for love” saa kiittää suosiostaan hieman nuorempaa sisarustrioa, McGuire Sisters. He aloittivat esiintymiset jo lapsina, aluksi kirkoissa ja muissa hengellisissä tilaisuuksissa. Heidän uransa kevyemmän musiikin parissa jatkui vuodesta 1949 aina vuoteen 1968, mutta laajan ja monipuolisen ohjelmistonsa ansiosta he lauloivat mitä erilaisimmilla estaradeilla, mm. Valkoisessa talossa.
