Tuskin englantilainen tanssiorkesterinjohtaja-säveltäjä Ray Noble aavisti, että hänen 1938 tekemänsä “Cherokee” nousisi seuraavalla vuosikymmenellä yhdeksi tunnetuimmaksi jazzstandardiksi. Cherokeesit on eräs pohjoisamerikkalainen intiaaniheimo. Ehkä sävellyksen nimi liittyy Ray Noblen muuttoon Yhdysvaltoihin 1934. Kappale on 1.osa hänen 5-osaisesta “Indiana Suite”-sarjasta.
Kuusikymmentäneljä-tahtinen “Cherokee” soitetaan nykyään nopeatempoisesti ja sen väliosa (release) on kiintoisasti poikkeava. Charlie Parker otti sen ohjelmistoonsa, ja vuoden 1945 “Koko”, “Cherokeen” soinnuille rakennettu, on yksi jazzäänitteiden timanteista.
“Cherokeen” soinnut ja rakenne ovat innoittaneet jazzartisteja kirjoittamaan eri nimisiä sävellyksiä. Intiaaneihin viittaavat mm. “Apache” (Barry Harris), “Half-Breed Apache” (Stan Getz) ja “Swinging the Indian” (Buddy deFranco). Kotimaisista levytyksistä siitä varhaisin on kitaristi Herbert “Häkä” Katzin kvartetin (pianisti Teuvo Suojärvi, basisti Erik Lindström ja rumpali Kalevi Hänninen) maaliskuussa 1959 tekemä upea versio.
Raymond (Ray) Noble (1903-1978) oli monipuolinen viihdetaiteilija. Hän sävelsi, sanoitti ja levytti suurine HMV-studio-orkestereineen joukon 1930-luvun britti-iskelmiä, joista tuli listamenestyksiä Yhdysvalloissakin. Hänen tuotantonsa kuuluisimpia ovat “Cherokeen” lisäksi oman Mayfair-hotelliorkesterinsa tunnus “The Very Thought of You” ja “Goodnight, Sweetheart”. Noble oli opiskellut pianistiksi, mutta hän viihtyi parhaiten orkesterinsa edessä johtajana. Hän loi uran Amerikassa myös radio- ja tv-ohjelmien juontajana, näyttelijänä ja elokuvamusiikin tekijänä. Ray Noble palasi Englantiin 1960-luvun lopussa ja kuoli Lontoossa 1987.
Pasunisti Glenn Miller auttoi Noblea kokoamaan Amerikan-orkesterin, soitti itsekin siinä ennen menestyksekästä uraansa orkesterinjohtajana ja sovelsi Noblen ideoita oman saundinsa kehittämisessä.
