Rokkipiesi oli jo ennestään suosittu “catchphrase”, iskulause tai hokema, josta tuli malli myöhemmälle “heippaukselle”, “in a while, crocodile”.
“Blues on jazzin sydän”, on joku sanonut. Sen musiikillista rakennetta ja muitakin piirteitä on lainautunut rokkiin.
“Alligator” on vanha jazzkielen termi, joka viittasi innokkaaseen jazzdiggariin, joka ei soittanut mitään instrumenttia. Hän pyrki hengailemaan muusikkopiireissä “Freddie Freeloaderin” tapaan.
Värillisille sana merkitsi erityisest taas kokematonta valkoista soittajaa, jonka pelättiin varastavan heidän kehittämiään ideoita. Kun tällainen havaittiin ja tunnistettiin kuuntelijana tai jammaukseen mukaan pyrkivänä, “alligator” oli ennakkovaroitus muille musikanteille.
Termin korvasi joskus “gate”, joka saattoi olla myös ystävällinen tervehdys toiselle värilliselle kaverille. Kun Louis Armstrong vaikutti vielä nuoruudessaan New Orleansissa, hänellä oli kasvonpiirteittensä vuoksi myös liikani “Gatemouth”. Siinä on mielleyhtymä saluunan oviin.
Musiikkislangi elää ja muuttuu kuten muukin kieli. Vanhat ilmaisut saattavat pulpahtaa uudelleen käyttöön, nyt ehkä erilaisessa merkityksessä.
Sana “hipster”, joka 1940-50-luvuilla korvasi aikaisemman “hepcat”-termin, näyttää olevan tulossa taas muotiin, suomenkielessäkin – nyt vain laajemmassa merkityksessä. Seuraavalla vuosikymmenellä tulivat tutuiksi “hippy” ja “hippie”, joilla kuvattiin henkilöä joka puhui, toimi ja käyttäytyi mukamas asiantuntijana olematta kuitenkaan sitä. Asuihan meilläkin jonkin aikaa heimo, jota kutsuttiin “elämäntapaintiaaneiksi”.
Adjektiivilla “hep” ja sen johteilla 1930-luvulla ei ollut muusikkojen keskuudessa kovin myönteistä merkitystä, ja se korvautui jazzin evoluutiossa 1940-luvulla termillä “hip”. Sen taustalla on todennäköisesti virvelöijien käyttämät pitkävartiset kumisaappaat, jotka suojaavat ja antavat harrastukselle tilaa. Henkilölle, josta sanottiin “he’s hip” tai “he’s booted” nostivat jopa muusikotkin joskus hattua.
Tenorisaksofonisti Lester Young (1909-1959), “Gandhi of American jazz”, “Troyan horse of jazz”, oli paitsi jazzin uuden ilmaisun kehittijä, myös nuorison pukukoodiin vaikuttava (esim “lättähattu”) sekä jazzslangin värittäjä ja popularisoija.
Yksi hänen suosikkisanojaan, ehkä jopa hänen käyttön ottamansa, oli “cool”. Sen mielleyhtymät ovat moninaiset ja tavallisesti positiiviset. Lesteristä sanotaan: “He was the coolest cat in jazz”.
Hip- tai bopkielenkäyttöä kuvaa seuraava kahviossa käyty asikkaan ja myyjän välinen kuvitteellinen keskustelu:
Counterman/counterlady (=myyjä): “The cherry pie is gone (=splendid).”
Customer: “Crazy (=excellent)! I’ll take two pieces!”
