Kun keväällä 1966 levisi tieto henäkuussa Poriin Kirjurinluodossa järjestettävästä jazztapahtumasta, ryhdyimme musikanttikaverini, edesmenneen hanuristi Reino Hietamäen kanssa suunnittelemaan matkaa juhlille. Totesimme, ettei keikkakalentereissamme ollut varauksia: 16.7. oli rukouslauantai tanssikieltoineen (Suomen käskynhaltija Pietari Brahen 1647 vahvistama).
Pori kyllä tiedettiin, mutta missä on Kirjurinluoto ja miten konserttipaikalle pääsee? Kaupungissa asui onneksi tuttavamme Seppo Hakala, “Porin Elvis”, jolle soitin ja kyselin festareihin liittyvistä asioista. “Mikä olisi hinnaltaan sopiva matkustajakoti? Kuinka paljon ennen juhlan alkua pitäisi olla Kirjurissa, jotta mahtuisimme mukaan? Mistä saadaan lippuja ja mikä on pukukoodi?” Hakalalta saatiinkin tarpeellista ja huumorin sävyttämää infoa. Yösijamme oli kodikas matkakoti linja-autoaseman lähellä, ja se oli tukikohtamme seuraavinakin vuosina.
Kulkuvälineemme oli ”litran kirppu”, Neckar Jagst (melkein kuin Fiat 600), jolla menomatkalla noudin Reinon ”Reiskan” Jurvasta ja luovutin hänelle ajovastuun. Ennen Poria pysähdyimme tuokioksi virkistäytymään ”Kahvimyllyssä”, josta käynnistä tuli perinne. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin soitimme kahvilan ankkalammikon linnuille harmonikalla ja pasuunalla joitain viihteeksi tarkoitettuja ralleja.
Lauantain pääkonsertissa, melkein etupenkissä, istuimme hyvissä ajoin ja mielestämme mahdollisimman edustavasti pukeutuneina. Näimme juontajana toimineen tutun radioäänen, Pekka Gronowin, nautimme monipuolisesta musiikkikattauksesta avantgarde-mausteineen sekä tutustuimme lähemmin juhlien puuhahenkilöihin ja eri jazzvaikuttajiin. Muistona pysyy mielessä erityisesti jutteluhetki Ted Cursonin kanssa, jolloin hän kertoi piccolo-trumpetistaan ja työstään Charles Mingusin yhtyeessä.
Illan vaihtuessa yöksi Neckariin ahtautuivat mm. Reino Laine ja Esa Pethman. Kuljettajamme Reiska ajoi lenkin Porin tuntumassa, ja koko remmi jatkoi jazzkokemuksin Puistokeskuksen jameissa. Vapaamuotoisesta sunnuntain päiväkonsertista jäi erityisesti mieleen ”Misty”, tulkitsijana yllättäen lavalle noussut Pia Skaar. Se oli norjalaisen, edesmenneen Pian läpimurto Suomessa.
Järjestäjien mukaan meitä Porin juhlien maksaneita kuuntelijoita oli seitsemisen sataa. Taloudellinen tulos jäi 49 markkaan, jonka turvin alettiin suunnitella vuoden 1967 tapahtumaa. – Kuukautta myöhemmin pidettiin Norjan Moldessa jazzfestivaalit. Siellä oli tuttuja jazzturisteja myös Porista, sikäläisen Pori Jazz 66-yhdistyksen ydinjoukkoa.
