Hoagy Carmichaelin (1899-1981) Star Dust ja Cole Porterin (1891-1964) Night and Day ovat “Suuren Amerikkalaisen Laulukirjan” hiottuja timantteja. Edellisestä on tehty noin 1500 levytystä, ja sen sanoitus (Michell Parish)on käännetty ainakin 40 kielelle. Laulun johdanto-osa (verse) on itsessään niin onnistunut kokonaisuus, että Frank Sinatra on äänittänyt pelkästään sen ilman kuuluisaa kertosäettä (chorusta).
Cole Porter oli näppärä pianisti ja viulisti sekä sorvasi itse sanat lauluihinsa. Ne ovat kekseliäitä ja vivahteikkaita, joskus rohkeitakin, kuten Love for Sale, josta on sävellyksenä tullut suosittu jazzstandardi. Suorastaan runollinen on taas One of Those Things. Porterin uralla vuosi 1928 oli käännekohta. Tällöin hän aloitti mittavan musikaalien tuotantonsa. Jo ensimmäisessä (Paris) on laulu Let’s Do It, josta tuli yksi Porterin suurista hiteistä. Sen sanoituksessa on huomioitu rakastajina meidät suomalaisetkin.
Äänielokuvan läpimurron aikaan 1934 filmattiin Porterin musikaali A Gay Divorce (Hupainen avioero). Siinä Fred Astaire esittää laulun Night and Day, yhden Porterin suosituimmista ikivihreistä. Frank Sinatra on levyttänyt sen useita kertoja. Upeita instrumentaalitulkintoja siitä ovat tehneet mm. Django Reinhardt, Sonny Rollins, Stan Getz ja Bill Evans sekä Benny Goodmanin ja Artie Shawn bigbandit. Laulun kertosäkeessä on peräti 48 tahtia. Johdanto-osassa säveltäjä leikittelee vain parilla-kolmella sävelellä ja kekseliäällä sointukululla.
Cole Porter syntyi Indianan osavaltiossa varakkaaseen perheeseen 1891 ja rikastui entisestään avioliittonsa kautta. Hän opiskeli sekä Harvardin että Yalen yliopistoissa ja muutti 1917 Pariisiin jatko-opiskelemaan musiikkia ja viettämään huoletonta seurapiirielämää. Hän palasi kotimaahansa 1919 ja alkoi luoda menestyksekästä musiikkiuraansa. Se oli päättyä 1937 ratsastusonnettomuuteen, josta selviäminen vaati lukuisia leikkauksia. Tämän jälkeen hän teki vielä suositut musikaalit Kiss Me Kate, Can-Can ja Silk Stockings. Cole Porter kuoli 1964.
– Eräs Porterin merkittävimmistä jazzmuusikoiden suosimista standardeista on toisen maailmansodan aikana syntynyt You’d Be So Nice to Come Home to. Mutta jo 1929 hyräiltiin edelleen jammattuja You Do Something to Me ja What’s This Thing Called Love.
