Leroy Ostranskyn kirjan “Jazz City” (Prentice-Hall, 1978) mukaan Yhdysvalloissa on neljä jazzkaupunkia: New Orleans, Chicago, Kansas City ja New York. Maan länsirannikon jazzelämää on puolestaan valaissut ansiokkaasti Ted Gioia tutkielmassaan “West Coast Jazz – Modern Jazz in California 1945-1960” (OUP, 1998).
Kaliforniallakin on kiintoisa jazzhistoria. Länsirannikolle olivat vieneet jazzin sanaa jo ennen vuotta 1920 mm. “jazzin keksijä” pianisti Jelly Roll Morton ja pasunisti Kid Ory, jonka neworleansilainen yhtye pääsi siellä levyttämään ensimmäisenä värillisenä 1922.
Klarinetisti Benny Goodman orkestereineen teki läpimurtonsa Los Angelesin Palomar Ballroom-menopaikassa 1935. Tuottaja Norman Granz 1944 järjesti suuren jazzkonsertin Los Angelesin Philharmonic Auditoriossa. Se oli alku JATP-ryhmän monivuotisille suosituille maailmankiertueille.
Altisti Charlie Parkerin ja trumpetisti Dizzy Gillespien modernismia kuultiin Los Angelesin Billy Bergin klubilla jo joulukuussa 1945. Dave Brubeckin kvartetti perustettiin 1951 San Fransiscossa…
Los Angelesin “klubikadun” Central Avenue ja sen monet muusikot esiintyivät mielellään ja pääsivät levyttämään 1950-1960-luvuilla “länsirannikon jazzia” The Lighthouse-nimisessä virkistyspaikassa Hermosa Beachin pikkukaupungissa LA:n eteläpuolella.
Suositun jazzrantaravintolan perustivat Stan Kentonin orkesterissa soittanut basisti Howard Rumsey ja business-vaistoinen John Levine. Toiminta alkoi sunnuntaisin jameilla, mutta jatkui sittemmin myös konsertein päivittäin. Esiintyjäryhmien yhteisnimi oli Howard Rumsay and the Lighthouse All Stars. Kokoonpanot vaihtelivat, mutta muusikot olivat ensiluokkaisia, ja pian levyhtiö Contemporary aloitti tallentaa näitä tilaisuuksia ja mainostaa musiikkia “West Coast jazzina”.
Suomessa 1950-luvulla länsirannikon jazz vaikutti myös helsinkiläiseen Olli Hämeen tanssiyhtyeiden musiikkiin. Eräässä vaiheessa Hämeellä (Hämäläinen) oli orkesteri, jossa soittivat mm. pianisti Erkki Melakoski, trumpetisti Eino Virtanen ja saksofonistit Seppo Rannikko ja Unto Haapa-aho. Se soitti esikuvanaan mm. länsirannikolla suosittu Dave Pell Octet, jonka kappaleita suomalaismusikantit kutsuivat “pellin paloiksi”.
– Vuonna 1959 ilmestyi länsirannikkolaisen kitaristi Barney Kesselin yhtyeen äänite “Sweet Sue”, missä suosittu rumpali Shelly Manne komppaa vispilöillä pikkurummun sijasta matkalaukkua. Paria vuotta aikaisemmin Erik Lindström etsi sopivaa säestyssaundia “Ranskalaiset korot”-kappaleensa äänityksessä. Se löytyi lopuksi Risto Vanarin vispilöimästä pahvilaatikosta.
