Löysin varastostani laatikollisen unohduksessa olleita vuosikymmeniä vanhoja kasetteja, joille olin äänittänyt radion jazzohjelmia. Mm. Pekka Gronowin, Matti Konttisen, Åke Granholmin ja Åke Grandellin toimittamien lisäksi joukossa oli lukuisia Sveriges Radion jazztuokioita.
Länsirannikolla Ruotsin radio-ohjelmia pystyi kuuntelemaan melko häiriöttömästi ennen kaapelikauttakin, mutta nyt oli juhlaa kuulla ja tallentaa teknisestikin tasokkaita lähetyksiä. Marraskuun 14. päivänä 1999 Ruotsin Radio (SR) lähetti viimeisen kerran tunnin mittaisen suositun myöhäisjazzohjelman “Smoke Rings” – Swing and Sweet med Leif Anderson.
Ohjelma kuultiin ensi kertaa jo vuonna 1960, ja se oli naapurimaamme radion vakio-ohjelmista pitkäikäisin, yhteensä peräti 1786 lähetystä. Sen toimittaja Leif Anderson kuoli muutamaa päivää viimeisimmän jälkeen. Vuorossa seuraava “Smoke Rings” oli sitten tuottajan Frans Sjöströmin muisto-ohjelma Leifistä ja soitetuista suosikkilevyistä. Hän myös jatkoi ohjelmapaikalla viikottaisia jazztuokioita otsikolla Stardust.
Smoke Rings-musiikki oli 1920–1950-lukujen jazzia, swingiä ja balladitunnelmaa, yhtyeitä ja big bandeja laulusolisteineen ja aikansa suosittuja lauluyhtyeitä. Leifin suosikkimusiikkia oli Ellington, joka 1999 (sata vuotta Duken syntymästä) sai ohjelmien alussa oman “Ellingtonia”-kimaransa. Moderni jazz oli toimittajalle – tunnettu myös terävistä mielipiteistään – “migränsmusik”.
Jostain syystä Leif ei kuitenkaan syttynyt Modern Jazz Quartetin musiikille, mutta ohjelmissaan hän soitti kuitenkin John Lewisin pianismia eri yhtyeiden säestäjänä, lisäksi Thelonious Monkia ja Sonny Rollinsia. Yksi hienoimmista ohjelmista oli 12.3.1995 lähetetty Charlie Parker-muisto-ohjelma (“Bird” kuoli 40 vuotta aikaisemmin).
Malmölainen vuonna 1925 syntynyt Leif Anderson oli myös lehtimies (hänen artikkeleitaan ilmestyi mm. Orkester Journalen-lehdessä), jazzlevyjen myyntiin erikoistuneen The Music Room-liikkeen perustaja ja johtaja sekä suosittu juontaja jazztapahtumissa. Hänestä ja Smoke Rings-ohjelmista on lisää tietoa Wikipediassa.
“Smoke Rings” alkoi aina Leifin persoonallisella, savukkeiden karhentamalla äänellä ja tervehdyksellä “Hello there music lovers, good evening!” ja päättyi tavallisesti toivotukseen “Thank you for being with us. Vi kommer tillbaka, we hope, nästa söndag med some more sweet and swinging music for your listening pleasure. Good night.”
Skoonelainen korostus oli mausteena hauskoille, iskeville ja tietorikkaille juonnoille. Ohjelmien tunnuksena kuultiin Glen Grayn bigbandin “Smoke Rings” ja “sign-off”-levynä alkuvuosina “Until the Real Thing Comes Along”, myöhemmin “The Lonely Beat” (Marlowe’s Theme).
