Jazzklarinetistien merkittävimmät varhaiset soittajat, Sidney Bechet (1897-1959), Johnny Dodds (1892-1940) ja Jimmie (Jimmy) Noone (1895-1944), aloittivat kaikki uransa New Orleansissa ja saivat vaikutteita tai ohjausta kreolimusiikin maineikkailta mestareilta Lorenzo Tiolta ja George Paquetilta.
Bechet oli hämmästyttänyt ensimmäisellä Euroopan kiertueellaan 1919 mm. sveitsiläisen kapellimestarin Ernest Ansermetin. Kymmenen vuotta myöhemmin ranskalainen säveltäjä Maurice Ravel ylisti puolestaan Noonea kuultuaan tätä Chicagossa.konserttimatkallaan Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.
Noone syntyi New Orleansin lähellä olevassa kaupungissa Cut-Off ja aloitti musisoinnin kitaralla. Pojan ollessa 15 se vaihtui kuitenkin klarinettiin paria vuotta nuoremman ja jo arvostetun Sidney Bechetin soiton innoittamana. Kolme vuotta myöhemmin hän oli jo osaava ammattimuusikko ja oman yhtyeensä johdossa. New Orleansin Storyvillen sulkemisen jälkeen 1917 lukuisat kaupungin parhaista jazzmuusikoista muuttivat Chicagoon, ensimmäisten joukossa Jimmy Noone ja kornetisti Joseph ”King” Oliver. Siellä he soittivat yhdessä Oliverin johtamassa yhtyeessä kaksi vuotta. Chicagosta tuli Noonen kotikaupunki neljännesvuosisadaksi.
Vuodet 1920-1926 Noone soitti Don Cookin ”Dreamland” orkesterissa, joka myös teki levytyksiä. Vuodesta 1926 hänellä oli pitkäaikainen sopimus mm. suositun Apex-yökerhon kanssa. Siellä hän soitti tavallisesti kvintetillään, jonka pianistina oli aluksi Earl Hines. Yhtyeen erikoisuus oli kaksi puhallinta, klarinetti ja alttosaksofoni (Joe Poston). Yhtyeen ohjelmisto poikkesi myös perinteisestä New Orleansin tyylin kappaleista – Apex- yhtye alkoi suosia myös esim. uudempia Broadway-iskelmiä.
Noone teki pitkän levytyssopimuksen Brunswickin kanssa 1928, ja se sen jälkeen olivat vuorossa Decca ja Bluebird. Hän siirtyi New Yorkiin 1935 joksikin aikaa, palasi takaisin Chicagoon ja muutti Los Angelesiin, Kaliforniaan. Siellä hän soitti pasunisti Kid Oryn kanssa, jonka yhtye hoiti musiikin Orson Wellesin isännöimässä suositussa radio-ohjelmassa.Valitettavasti tämä yhteistyö keskeytyi Jimmy Noonen sydänhalvaukseen vain 48 vuoden ikäisenä
Noone oli taitavin ja osaavin New Orleans-taustaisista jazzklarinetisteista. Hänen musisoinnissaan oli sujuvuutta ja keveyttä. Hän sopeutui mallikkaasti niin kollektiiviseen soittoon kuin solistitehtäväviinkin. Chicagossa hän oli hionut taitojaan kuuluisan klarinettipedagogi Franz Schoeppin oppilaana. Schoepp oli myös Benny Goodmanin ja Buster Baileyn opettaja. Benny on myös maininnut Jimmie Noonen olleen hänen tärkein esikuvansa, ja Noone moderneine ideoineen ennakoi myös tulevaa 1930-luvun tyylikehitystä.
Jatkumoa Goodmanista ovat puolestaan mm. meille tutut Bob Wilber ja hänen oppilaansa Antti Sarpila. Ja onpa Eric Dolphykin nimennyt Jimmie Noonen erääksi suosikkiklarinetistikseen.